maanantai 21. elokuuta 2017

Runoja Rakkaudesta

en minä ole vielä valmis
olen hetken punaisessa unelmassani
läsnä illan suudelmalle
---------------
Innoissani katselen säteiden piiloutumista
aurinko painuu toiseen ulottuvuuteen
minun matkani on alussa
sinussa

---------------------

Kuulen kuinka sanasi uppoavat sieluni säkeisiin
hermoratani ympärille kietoutuen
soiden ikiunessani kauniisti
unohtumattomasti

sormesi soittaessa minua.

------------------------


Ilma täyttyy odotusta
olen yhtä kuin sateen ropina ihollasi
katseemme kohdatessa
aurinko punastuu

-------------------------

En minä pyydä mitään
silti saan kaiken
olen yhtä ajatusteni kanssa
matkalla

johon on helppoa jäädä

--------------------

Kun ajattelen sinua
silmissäni kyynel on ilonpisara
olet minulle niin paljon
loputon uni
unelmien taivas

eikä sille ole loppua.


-eh-




tiistai 15. elokuuta 2017

Kerro, kerro se sanoin

Aamu valkeni sumuisena, olin nukkunut levottomasti. Yöpaitani oli eilen vielä raikas, tänään se tuntui nihkeältä. Näin unia vuortenpeikoista. Olin yksin.

Kun lähdin tälle tielle, päätin että en lannistu, en anna periksi. Olen ja yritän.
Mutta joka päivä ne sanat ovat vaikeammat hyväksyä. Yrittää, yrittää päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Minä väsyn siihen.
Palkaksi en ole vielä saanut mitään. Lannistumisen tunteen ehkä.

Sanotaan sumun olevan vain vesipisaroita, mutta minulle ne ovat hiostavan yön jälkeen raikas suihku jota en halua lopettaa. En halua olla enää minä.

Katselen ikkunasta ulos ja huomaan auringon hiipivän vastapäisen talon seinustalle, luoden varjoja sen sivuille. Onko siellä kenties sieluni, joka pakeni yön varjoihin.
Olen vielä turta tästä ajatuksesta.


Jään olemaan tyhjä kuori tälle päivälle, ehkä voin sen täyttää huomenna, ehkä en.
Mutta saan olla yksin.


Minä ja materialistinen tyhjä kuppi.