tiistai 30. toukokuuta 2017

Sanoja ne vain ovat -runoja

Kyynel, virta vai putous
ilojen sanansaattaja
surun edellä kulkija.

Aaveet koputtelevat olalleni
älä ruoki tuntemattomia
ne vievät sielusi kadotukseen

Et ole nähnyt kaarnalaivoja pitkään aikaan
en ole.
jokeni jo peittymyt heinikkoon,
mutta pelloilla kasvaa unikkoja
vielä villinä
huumaten uskaliaat.

Hiukset hulmuten juoksevat nuoret
minä nutturaani oikaisen
salaa pyyhin silmäkulmaa
iho kuin paperia.

Kas siinä oli neitoperho
muurahainenkin
jo ruuhkaa valtatieni kuopissa.

Virtaa
vielä kyynel.


------------------------------


Autio on keinu
tuuli soittaa kelloja
naapurin parvekkeella.

Harmaa kivetys kutsuu varjoja
muut askeleet vaienneet.

Seinät ovat maalauksista tyhjät
näkymättömiä ihmisiä kaduilla
sieluttomat kurkkivat verhon takana
elämä on toisaalla.



-eh-


2 kommenttia:

  1. Kiitos, oli taas mielenkiintoista miettiä ja kulkea säkeestä säkeeseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, odottelen sinunkin runojasi :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.