tiistai 30. toukokuuta 2017

Sanoja ne vain ovat -runoja

Kyynel, virta vai putous
ilojen sanansaattaja
surun edellä kulkija.

Aaveet koputtelevat olalleni
älä ruoki tuntemattomia
ne vievät sielusi kadotukseen

Et ole nähnyt kaarnalaivoja pitkään aikaan
en ole.
jokeni jo peittymyt heinikkoon,
mutta pelloilla kasvaa unikkoja
vielä villinä
huumaten uskaliaat.

Hiukset hulmuten juoksevat nuoret
minä nutturaani oikaisen
salaa pyyhin silmäkulmaa
iho kuin paperia.

Kas siinä oli neitoperho
muurahainenkin
jo ruuhkaa valtatieni kuopissa.

Virtaa
vielä kyynel.


------------------------------


Autio on keinu
tuuli soittaa kelloja
naapurin parvekkeella.

Harmaa kivetys kutsuu varjoja
muut askeleet vaienneet.

Seinät ovat maalauksista tyhjät
näkymättömiä ihmisiä kaduilla
sieluttomat kurkkivat verhon takana
elämä on toisaalla.



-eh-


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Hymy hipii eläväksi, - runoja.

katsomalla perhosten leikkiä
saman koivun ympärillä.
Sanoitta, mutta ei eleittä
ne lentelevät tietoisesti.

Minä juurrutan oloani tuttuun maahan
olen tietoisesti olematon
alkumetreillä vasta
elämäni alkupäässä.

En osaa olla
en.


Kuulen kuulemattomia sanoja
näen lukea rivienvälit
kauniisti soivat kirjaimet
eivät minulle, eivät oikeasti.
On raskasta kasata pöytähopeita
muille näytille.

Eivät ne opi
eivät kirjoita
eivät laula minulle.

Ne ilkkuvat laatikossa
hymyilevät minulle.

Hyvä että edes ne.


Hymy hiipii eläväksi
jos tietäisivät minut
olisiko tulijoita ovelle asti
nyt ei kukaan koputa

eivät he välitä
ei.


Kaappikellolla on sielu
se tikittää ja nakuttaa
en olekaan yksin.

En omista sitä
kuvittelen sen olevaksi
kuten itsenikin.



-eh-

lauantai 13. toukokuuta 2017

Suru kohtaa sanoissa

tuntematta ihmistä itseään
tunnen surullisuutta
luin lähdöstä lopullisesta
avoimet ovet suljettiin.

Avaamattomia kansia
monia kirjoja lukemattomia

Hän on poissa.


Seurasin hänen tekstejään
erilaisiin maailmoihin
muutamia viestejä vaihdeltiin
hiukan kuin tuntisimme
vain hiukan

Nyt vaikeni lauseet
kirjaimet ja sanat
ne menettivät ystävän

Ei suru kysy saako tulla kylään
se tulee kun on aika
se jättää viestinsä puolisolle
omaisille, tuttaville, ystäville

surun sanat ovat kyynelten kastamat
viimeiset sanat.


Ullan muistolle muutamia pieniä sanoja
sanoja joita hän rakasti kirjoina, ne olisivat erilaiset
minun sanani ovat vain tuulen henkäys aavalla ulapalla

Ullan luetut kirjat, Ullan muistolle.


torstai 4. toukokuuta 2017

Jos minä vaikenen ( runoja)

olisiko hiljaisuus ystävä vai vihollinen
entä sateen jälkeinen tuoksu
joka nurmikolla hetken viivähtää
onko se minun ajatusteni lähde

Jos minä vaikenen
jääkö sanojen merkitys eloon
tummuvaan iltaan hellimään nukkuvaa

jääkö kukaan kaipaamaan pilkkuja
sanojen vääriä muotoja

Jos minä vaikenen
ovat muurini kasvaneet umpeen
maasta taivaaseen
loputtomille uomille poluiksi
joissa vilisevät unohdetut kirjaimet

....................................................

kivetyksellä aamu leikki varjoilla
askeleen jäljessä tulen minä
lapsista pienin

----------------------------------------

Jos minä vaikenen
ole sinä minun ääneni
kerro kaikille iloni
elämäni matka

Jos minä vaikenen
kerro että kaipasin
joka päivä

kuihdun kilpaa auringon kanssa
mataliin multiin

siellä minä aina soitan huiluani
melodioista syvintä




Runoja EH

tiistai 2. toukokuuta 2017

Sateen tuomaa -runoja

Pöly haihtuu, se katoaa tuuleen
kasvoilla hymyttömyys.

Virheetön iho huokuu kuolemaa
sateen alakulo ottaa syliinsä
helliäkseen veneessä olijaa.


Ei ole päivässä valoa
ei sydänten tulilla huutajia
itkijät ovat pukeutuneet mustaan.


Kaiku korvaa sanat
väsymys on taivaltanut jo kauan
ei se vielä ole perillä

ei se vielä ole luovuttanut
otettaan minusta
varteni on jo heikko.


------------------------------

Alun ilosta jäi kumpuavat haudat
ne täyttyvät yksitellen, mutta piripintaan

käteni on puristuksissa
jalkani tunnottomat

näkisit pääni sisälle
se kaaos on mennyttä
nyt soivat pimeät urut.

.....................................


Tyhjä on arkkuni sisin
poissa kantajat

minä laskeudun siivilleni
unien maailmaan
jäädäkseni olemaan
valona
joka ei pala


Mikä vaivaa taiteilijaa
onnen kannel on rikki
sydän täynnä kylmää

askel on jättävä painumia
sieluun asti.



-eh-