maanantai 13. maaliskuuta 2017

Surun tie -runokirjani



Kirjan kansi on pieni mutta kyllä siitä jotain näkee.

 Tein äitini kuoleman jälkeen runoja lähes päivittäin pöytälaatikkoon, tunteistani, miltä juuri sinä päivänä olo tuntui ja nyt oli aika täysi jotta voin ne laittaa näkyville.

Kun kuolema on tuoreena, ei kaikkia runoja voi esittää julkisesti, se sattuu. Aika auttaa ja haalistaa surun elämään kuuluvaksi.

Kun Mediapinnalla oli tämä hieno runokirja tarjous, päätin suruni pukea kansiin ja sen heille lähetin, ja tässä on tulos.

Olen ollut saattohoitajana monia vuosia ja kun kirjoitin näitä runoja, he kaikki vilisivät myös muistoissani. Suru toi heidätkin näkyville.

Surun jokainen tuntee erilailla, minä koin sen näin kuten kirjan runot ovat. Osan jätin pois, ne kaikista herkimmät. Ne jäävät olemaan vain minulle äidistäni.

Olisin toki voinut kirjoittaaa paremmin, aina voi kirjoitta paremmin. Olisin voinut tehdä erilailla mutta tein näin. Ehkä siellä on virheitä, tai sanat eivät soinnu yhteen, ovat hankalia, eivät ole hyviä runoja, ehkä eivät. Mutta ovat minun suruni.

Olisin voinut tehdä hyviä runoja, en osaa. Mutta kirjoitin omaa suruani, ei ne sanat kysele voiko ne niin olla vai ei, ne ovat osa surua. Osa minua, elämääni kokonaisen vuoden.

Toivon että tämä pieni runokirjanen antaa voimaa heille jotka suruissaan matkaavat eteenpäin, ette ole koskaan yksin.
Suru on aina läsnä tavalla tai toisella, eikä se kysele lupaa tulla kylään.

Kirjaa saa ostaa Mediapinnasta.





Puristava ote
kylmillä sormilla
Tunsin hiussuoniston katkeavan
sieluni sopukoissa jäät sinkoilivat
kaiken tuhoten

Mihin katosivat helmikuiset
hohtavat hanget
Auringon hellimät talventörröttäjät

Mihin hävisivät tähdet
mihin luovuuteni helmet

Veit myös kirjaimet
vääristit värini

Mitä sain tilalle
kuristavan otteen



---------------------------------


 
Kuljen ja katson
rikki revittyjä seiniä
tapetin keltaista pintaa

Talon seinustalla itkee tuuli
varjoja luovat harmaat pilvet

Loputonta vaikerrusta
kaivolla soi menneisyys


Tässä muutama runo kirjasta. Aiheena raskas mutta koskettava.


 





6 kommenttia:

  1. Vau, onnitteluni! Tunnen jo useamman, jotka olette saaneet runonne julki tuossa sarjassa, hienoa! Tunnen siis monta lahjakasta runoilijaa!

    Surun tietä on rauhallisempaa kulkea sanoin, käsin tekemällä. Raskas, mutta antoisa prosessi.

    Onnittelut vielä kerran, Esther!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, niin se on kun kirjoittaa se helpottaa käsittelemään surua.

      Poista
  2. Tämä oli hieno uutinen! Oikein paljon Onnea sinulle kirjan johdosta!
    Aihe on surullinen ja sinulla on ollut raskas vuosi, mutta kirjoittaminen lohduttaa.
    Näissä runoissa muistot ja yhteiset hetkenne elävät.

    Hankin kirjan ilman muuta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, toivottavasti pidät noista runoista.

      Poista
  3. ❤️ Onnittelut Esther. Yritän etsiä tämän käsiini.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.