lauantai 4. helmikuuta 2017

Vanha runokirja, runoja Äideille!


 Sain äidiltäni peruja vanhan runokirjan. Hän oli saanut sen omalta äidiltään. Tämä on minulle aarre. Mielenkiintoista lukea näitä vanhoja runoja, katsella vanhoja tauluja mustavalkoisena ja huomata että vanhoissa runoissa on sitä jotakin. En tyykkää kaikista nykyrunouden suuntauksista. Ehkä voi sanoa että en ymmärrä niitä.

En myöskään tykkää että runossa kiroillaan tai ne ovat toisen ihmisen haukkumista. Niitäkin on paljon. Runossa on oltava ydin, sen on sanottava jotakin mutta kauniisti.

Mummuni oli kova kirjoittamaan runoja, sekä hänen siskonsa. Suvussani on muutama kirjailija, sekä muutama jo edesmennyt runoilijakin, vielä nykypäivänäkin kuuluisia. Toivotaan että olisivat jättäneet minuunkin hiukan kirjoitusgeenejään..ainakin nuo asiat saisivat periytyä! Itse luen paljon ja tykkään kirjoittaa myös runoja, mutta minulle on muotoutunut niin oma tapa kirjoittaa ettei se kaikkia miellytä, eikä pidäkään. Kirjoittelen paljon omaksi ilokseni.


Tässä näkee että on vanha kirja, vuodelta 1933 ja 2. painos. Se oli etusivulla. Koonnut Elsa-Kisrti  Kostiainen, WSOY

Kirjoitettu kaikille Äideille!


 Sisällysluettelosta näkee miten on monipuolinen kokoelma runoja, kuviakin muutama mukana.












Vaikka kuinka yritin ottaa hyvää kuvaa, ei onnistunut. Paperi on jo kellastunutta ja teksti hävinnyt osaksi, muste haalentunut. Kansikin tosi kulunut ja "likainen"

Mutta luin tämän kirjan saatuani ja jotkut runoista sai kyllä kyyneleet vierimään, niin tulee oma äitini mieleeni ja hänen poismeno, siitä kohta vuosi.

Äidille


kun minua kannoit
et tuntenut taakkana
olit selkä suorana vaikeuksissakin

Huolehdit murheitani
autoit aina kun voit
olit mukanani myrskyissäkin
sekä seesteessä paaisteena

Iloisena hyvissä päivissä
matkallani lempeenä tuulena

Olet yhä täällä opeissa jotka sain
olet muistona kultaisena
kyyneleessä kirkkaassa

olet peilissä katseessani
kasvoissani

Kiitos että olit
minä kannan sinua
aina


-eh-  omaa runoani.


Olisi kiva tietää kuinka monella tämä vielä on, mutta miten sen saan selville, en tiedä.


4 kommenttia:

  1. Onpa kaunis kirja, herkisti lukea tämä postauksesi.
    Katsoin antikvaari.fi:stä, että kirjaa on saatavilla pari kappaletta. http://www.antikvaari.fi/haku.asp?pikahaku=1&stype=full&haku=Kostiainen%20Elsa-Kirsti%20(koonnut)&Submit=Hae
    Onko siis tämä Kostiainen sukua? WSOY:n arkistoista löytyy hänen kirjeenvaihtoaan. http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=D059D7F0361C5AD535103D039F578FAA?kuvailuTaso=AY&avain=3045379.KA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kostiainen ei ole sukua. Mutta hänen kokoelmansa ovat vaan niin mielenkiintoisia. Katsoin nuo linkit, onkohan ne kirjat ihan samoja kun tuossa on kannessa tuo Omistettu Äideille, niissä ei ole...mutta eivät ole hintavia. Kiitos vinkistä Susu, taidan tilata ne! Kiitos että näit vaivaa ja autoit!ps..mutta siellä on sukulaiseni runoja :))

      Poista
    2. Tykkään vanhoista kirjoista ja historiasta, yritän kyllä olla hankkimatta enää yhtään kirjoja tänne.
      Tuo antikvaari.fi on löytöpaikka, samoin kannattaa kokeilla osoitetta http://www.antikka.net/

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.