torstai 16. helmikuuta 2017

Osasto 10 , Toivoa ja taistelua


Otava 2017, oma ostos. Kuva Otavan sivuilta.

"Osasto 10 lääkärin silmin: tositarinoita syöpäsairaista lapsista ja taistelusta parempien hoitotulosten puolesta
Ulla Pihkala työskenteli yli 30 vuotta lasten syöpätautien parissa. Potilaiden tarinat kulkevat yhä hänen mukanaan, ja kirjassaan hän muistelee kokemuksiaan syöpää sairastavien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Dramaattistenkin tositarinoiden taustalla on lasten syöpien paranevien hoitotulosten voittokulku. Perimmäisten kysymysten äärellä hälvennetään tabuja sairauden ja kuoleman ympäriltä – ja koetaan myös ilon ja onnistumisen hetkiä.
Ulla Pihkala ja Otava lahjoittavat osan kirjan tuotosta Kympin lapset – HYKSin lapsisyöpäpotilaiden vanhemmat ja ystävät ry:lle. "
 
Silmät kyynelissä luin tätä kirjaa. Eläytyen mukana hyvässä ja pahassa. Tuntuu kuin olisin itsekin ollut siellä mukana auttamasa, tukemassa ja hoitamassa.

Olen itse ollut aikoinaan vuosia saattohoitajana ja potilaita minulla oli lapsista vanhuksiin. Tämä kirja kosketti ja toi lähelleni omat kokemukseni, mietteeni ja sen lohduttomuuden kun ei toivoa enää ollut.


Kirjassa käsiteltiin hoitoja, sairauksia, kohtaamisia lasten,vanhempien kanssa, mietteitä, pelkoja tiivistetysti, asiallisesti. Kuten se on. Kirjassa oli hyviä neuvoja miten kohdata kuolema, miten puhua asioista,  miten olla läsnä. Kirjoittaja on alansa huippu edelleen ja kokemus, periksiantamattomuus ovat hänelle tärkeitä asioita. Voin hyvin kuvitella miksi hän oli pidetty lääkäri. Hänen jalanjälkiään ei varmasi ole helppoa täyttää mutta siihen kykenee tekemällä parhaansa ja viemällä asioita eteenpäin rohkeasti kuten kirjoittajakin teki. Kirjoittaja jäi eläkkeelle 2013 ja tällä hetkellä osastolla on uusi ylilääkäri joka johtaa ja edistää syöpäsairaiden lasten hoitoa.


Vaikka kirjassa toistettiin joitakin asioita useinkin, ne olivat minusta paikallaan. Teksti oli ymmärrättävää myös maallikolle. Ja tällä tarkoitan juurikin diagnooseista puhumista, sairauksien nimistä, lääkkeitä jne.

Tärkeää on myös se miten puhua lapselle syövästä, kaikesta siihen liittyvästä. Myös vanhempien omaa ahdistusta, tapaa käsitellä asioita tuotiin esille.

Mitä voi sanoa kirjasta joka on totta ja vielä raskas aiheeltaan. Sanon että lukekaa.
Annan 5/5 eli täydet, juurikin kirjan tosiperäisyydelle, sujuvalle kerronnalle, ja siinä esitetään asiat kuten ne ovat.

Voin omalta osaltani sanoa että kirja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, saa miettimään omia valintojaan, elämää yleensäkin ja huomaamaan kuinka  kiitollinen saa olla kaikesta siitä mitä itsellä on ja miten ne ovat.

Kiitos kirjoittajalle!



Tässä eräs linkki myös kirjaan liittyen

Ja toinen linkki

2 kommenttia:

  1. Olisi tärkeää lukea tämä kirja, mutta en vain kykene siihen.
    On todella ansiokasta, että olet työskennellyt saattohoidossa.
    Kiitos sinulle!

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.