sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Sunnuntai aamuista hiljaisin..runoja

En pääse eteenpäin
minua vellovista ajatuksista
taaksepäin pääsen kyllä
juosten
katoan harmaaseen pilvimassaan
jään sateen alle virusten ruoaksi

ei minua joulu stressaa
vaan ajatus siitä että kaikki on tullut tiensä päähän
iloni tekemiseen hakee suuntaansa
sitä tietä jota oli niin kiva kulkea

jokin kolkuttaa pääkoppani puista pintaa
uusia ideoita kenties
voi kuinka ne olisivatkin tervetulleita
silmäni ovat niin häikäistyneet taiteeseen
mutta ei omaani
työni ei kanna hedelmää

se turhauttaa niin että olen harmaa
ja ymmärrän että mitättömyys on todellista

-----------------------------------------------------

sade supisee korviini
jaloissa lätäköt ovat mustia
astun  niiden päälle
ja kuvittelen olevani lapsi
kesän suotuisilla niityillä

ei, ei onnistu
näen vain sateen kastelmat jalkani

-----------------------------------------


voiko itsesälissä ryvettyä
voi
enkä edes koskaan tee niin
osaan sanoa totuuden itselleni
sillä näen sen

se on  revityt sanat harmaalla pohjalla
eikä mikään tekohymy saa sitä poistumaan

ehkä joskus täytyy ryvetä ja saada kolhuja
mutta entä aina?


-----------------

-eh-

2 kommenttia:

  1. On hieno tunne, kun saa jonkin idean ja se alkaa kasvaa ja valtaa kaikki ajatukset. Harvoin näin käy ja joskus joutuu oikein kerjäämään päänupiltaan, että se antaisi jotain uutta, josta innostuisi. Sanoja eikä runoja ei tule vaikka kuinka pyytää, mutta sitten yhtäkkiä voikin tulla ryöppy jotain uutta.

    Toivon näin käyvän meille molemmille, kunhan päästään uuteen vuoteen. Uusi vuosi antaa uudet mahdollisuudet, siihen luotamme.

    Hyvää joulunaikaa ja uuden odotusta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, välillä kyllä kaipaa jotakin uutta ja sellaista että sen tuoma into kestää...sitä odotellessa nautitaan joulusta :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.