lauantai 10. joulukuuta 2016

Runoja lauantain ratoksi..

varjot hyppivät talon seinustalla
keikkuvia nuttuja pyykkinaruilla
punaista ja valkoista
kootaan niistä tonttulakkeja

ah minä käperryn ilon kaapuun
en kuuntele virvatulien loimua
olen vakaasti lumeton

helkkyvät sinisävyiset pallot
tähtiä mokomat
nurmikko heijastaa

silmäni taittaa ne kauniimmiksi
kuin onkaan

------------------------------------

voi kuinka rakastankaan sinua kaikuu jouluradion sanat
korviini tuohon huonokuuloiseenkin
sen rikkoi kitisevät veturin nupit
ja ne takorautaiset sepät
eivät kysyneet saavatko tulla kylään
toivat tuliaisia
pahus kun jää kuulematta juoruakkojen supinat

------------------------------

kuljen tuntemattomilla vesillä
sanat soivat selkeästi
radio pauhaa
suu mussuttaa suklaata

varpaat viihtyvät villasukissa
harmi kun sanoin liikkuvani
tänäänkin

---------------------------------

keltaisena kuin nuput auringon säteet
vasten vuorten harmaata pintaa
maalaus on silmiä hivelevä
kaunis
rajan rikkoo lentokoneen haihtuvat viivat
jalanjäljet

minun vielä niin pieniä
että näkyisivät kovin kauaksi

kaikki toimii rasvattuna ajallaan
sanottiin laulussakin


-eh-


 



2 kommenttia:

  1. Tykkään hyppivistä varjoista, tuntemattomista vesistä, ilon kaavusta...
    Ja niin monista säkeistä, että aina pitää lukea uudestaan ja uudestaan.
    Kiitos! Nämä sopivat lauantai-iltaani erityisen hyvin.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.