perjantai 16. joulukuuta 2016

Leopold valmistautuu jouluun

Mikä ressi tässä nyt olisi, minähän olen kaiken jo tehnyt valmiiksi. Kävin alkossa, ettei vaan pääse glögi loppumaan. Pihtaavat sitä mokomat. Juoksuttavat ihmistä miten sattuu ja sitten tilaavat vain pari pulloa, oih kun pääsikin jo loppumaan. Mitä käytöstä se on? Selvää vedättämistä. Hanat auki vaan ja viini vapaaksi ruokakauppoihin, se on nykyaikaa se. Eikä heikon pidä juosta ja jonottaa sentään alkon ovella jo aamuvarhasella, se on nöyryyttävää. Ei saa juoda kun haluaa.

Minun jouluun kuuluu valmis buffetti. Jos on rahaa siis.Yleensä ei ole sitä murhetta, nooh liika raha tekee kavereista parhaita ystäviä. Jos ei ole rahaa menen kavereille notkumaan ja vien pari omatekemää sinappituubia mennessäni, kinkkukin, siis se lauantaimakkara tai jos hyvin käy sininen makkara tarvii kyytipoikaa. No eihän siinä sinappia ole, kai sen nyt tajuaa kaikki. Olen luova mies ja vielä runoilijakin, roduista jaloin.

Ihmettelen oikeasti jouluhössötystä. Miksi kaikilla on niin kiire? Mikä kiire sitä on, itse tehty sitähän se. Siten on niin tärkeää olevinaan ja muutenkin tehokasta. Minä olen jo vuosien saatossa oppinut että joulu tulee ja menee ihan vähemmälläkin tohinalla. Ainoo kiire meinas tulla kun en viime vuonna kerinnyt lähikaupan ilmaisille kakkukahveille joulun aikaan, olin reissussa juuri silloin.  Nykyään katson jo ilmaislehdistä missä on milloinkin tarjouksia että kerkiin mukaan. Laitan omatekemään allakkaan kaikki ylös ja näin pysyn ajantasalla. Sekin on työtä kun juoksee kaupasta kauppaan ilmaisten syötävien perässä. Ämpäreitä en kerää enää,  niitä jo muutama. Mutta niissä on hyvä tehdä sitä sinappia, ihan ite.  Seuraan kyllä aikaani, on muotia tehdä kaikki ite. On tehokastakin. Osaan minäkin tuunata. Helposti saan jonkun narun vedettyä ämpäriin kiinni ja sen sitten nättiin rusettiin, jo on tuunattua!

En minä säälistä kitise. Olen vaan tullut niin krantuksi vuosien myötä. En syö juurikaan lihaa, enkä paljon muutakaan. Vihanneksetkin näin talvella eivät ole niin kuin kesällä. Joku voi nyt tietenkin ihmetellä mutta olen taloudellinen ihminen ja vähällä toimeen tuleva. Köyhyysrajaa tai sen alittamisrajaa en muista koskaan ylittäneeni. Saan hyvin säästettyä rahaa kun ei syö. Ja kun vielä käy kirpparilla kun on alennusmyynnit, saa hyvää kudetta päällensä. Jos hyvä säkä käy olen roskiksilla, ei kun niiden takapihan varastolla vahdissa silloin kun on siivouspäivä, vai mikä se nyt oli. Se päivä kun laitetaan vanhat pois ja tulee uudet tilalle, lumpun kierrätystä.

Olen kyllä ovelakin. Kerran otin ämpärinkin mukaan kun lähdin ruokakaupan takavarastolle katsomaan mitä tänään on alennuksessa. Hiton hyviä paketteja laittoivat vihreään säilöön, mutta olin ovela. Ämpärini oli siellä ja sain sen kivasti täyteen hyviä ruokia, en katsellut päivämääriä. Samaan mahaan ne kaikki menee ja jos hiukan nyt perä rutisee, voi sanoa että kyllä suoli toimii, toimii se. Harmi kun vessapapri on harvoin alessa. Mutta osaan kierrätttä. No se on mun omaa patenttia, en kerro, ettet menetä yöunias niin  hyvän idean takia.

Jouluni on siis mukavan rauhallinen. Ei kukaan käy,  kun on niin kiire kaikilla. Ei tule kortteja, eihän niitä viitsi enää lähetellä. Netissä saa kaikkea niin kivasti ja näppärästi lähetettyä. Ja parempi se niin onkin, kun postilla ei ole aikaa juosta postia jakamassa kun niillä on tärkeempääkin tekemistä. Ja hyvä että ne on tekemässä muiden ihmisten töitä. En ole vielä tajunnut kuka postia sitten jakaa? Työttömille töitä ja meille laitapuolen runoilijoille, kivaa!
 Lahjoja ei ole tarvinnut ostaa enää aikoihin. Kelle ostaisin. Ei ole ketään enää. Sanoivat sopimuksensa irti kun tuumasivat että olen toivoton tapaus ja luuseri. Eivät ymmärrä runoilijaa, tätä minun syvintä olemustani. Eivät ymmärrä että tarvitsen sielulleni pehmeitä arvoja ja vakaata olotilaa. Sen saavuttamiseksi olen tehnyt paljon töitä. Joka päivä urheilen, kävelen paikalliseen Ja seurustelen kavereitteni kanssa, olen erittäin sosiaalinen. En ole erakoitunut. Mietiskelen syntyjä syviä. Osaa  vaipua lähes zenimäiseen olotilaan, nirvanaankin tosi näppärästi. Silloin en kuule enkä näe mitään. Olen siis tasapainoinen ihminen, hoidan itseäni, henkisesti kuten muotia on. Seuraan siis aikaani hyvin tarkkaan. Paitsi en kiirehdi. Kiirettä minulla ei enää ole.

Tai no ehkä kerran kuussa kun juoksen muitten kaltaisieni kanssa luukulle.

Yhden asian olen oppinut, ihminen on vain se joka kiirehtii. Joka on tehokas ja jonkin arvoinen siten. Me muut olemme vain taakkana valtiolle. Kasvatamme vajetta lisäämällä kuluja. Kyllä minä kävelen mielelläni ja seuraan aikaani  ja iloitsen kun komeet mersut vilahtavat ohi, siinä meni taas yksi päättäjä pikkujouluihin ja rahaa palaa. Ai niin se palkankorotus, kyllä ne herrat sen tarviikin, eihän ne muuten siellä isossa talossa olisikaan. Ei sinne mennä ainakaan sen takia että koulutusta olisi ja sen myötä jotain osattaisiin joten pakko olla muut syyt.

Kiitos vaan että saan olla ihminen. Se on moro, sano Leo vaan.. luuseri runoilija oman elämän hallituksessa. Olkaa kilttejä toisillenne, se on tärkeää, ei mitkään muut asiat.Rakkautta ja rauhaa, ollaan ihmisiä.

Voin siis sanoa..kuten asiaan kuuluu ME hallituksessa, sanoi eräskin nimeltä mainitsematon mies....

Jouluruno


mä uin joka päivä
syvissä vesissä, yksin

mä kasvatan kuoren
rapistuneen tilalle
yksin

kello tikittää seinällä
reinot ja ainot jääneet eteiseen
yksin

joulun ihmettä todistetaan jälleen kerran
yksin

mutta mikä tässä ollessa
yksin

kivaa kun ei ole taakaksi
kun on unohdettuna
yksin


-Leopold-






2 kommenttia:

  1. Kyllä sinulla Leo ajatuksia ainakin on ja monenlaista yrittämistä. Siinä olet oikeassa, että kiire on turhaa. Mutta kyllä vanhoja ja yksinäisiä - runoilijoitakin - pitäisi sentään jotenkin muistaa, ainakin käydä katsomassa.
    Hyvää Joulua sinulle Leo :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, Leo on välillä suorasukainen mutta kiltti ja nauttii kuitenkin olostaan :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.