tiistai 13. joulukuuta 2016

Aamu valoton, runoja

sumuiset silmät katsovat yli vuorien
valo siivilöityy lähelle
vetiset ikkunankarmit
kasvoilla kuura

pimeässä yksinäinen vaeltaa
askeleissa
maailman pilvet


----------------------------------------

istuessani juuri tässä
sormillani kaikki sanat
tulevat ja menevät

pehmeinä soljuvat
ilman kaveria olevat

oikuttelevia lauseita
pilkut herättävät huomion
niihin tartutaan
pisteet ovat pulassa

sanoissa asuu mörköjä
ilkeitä peikkoja
ne läpsivät kasvoille
ohi mennessään

ehkä ystäviksi haluavat
---------------------------------------

naama ikkunassa
valkoiset tassut koputtavat ikkunaan

kynnet raapivat
maukuminen kuuluu
kovenee


ovi avautuu
alkaa kehräys

ääniä aamussa

--------------------------------------

kirjoitan sinut minuun
tulevaksi sanaksi
aamunkajoksi eteisen matolle
kynttilän puhallettuun liekkiin

kirjoitan pisaraan
siihen näkymättömään

hajonneisiin sateenkaariin
katoaviin unelmiin

kirjoitan sinut minuun
eilisen onnellisuuteen

tänään olen turta elämästä



-eh-


4 kommenttia:

  1. Miten sinulta koko ajan syntyy näin hienoja ja kiinnostavia runoja? Oikeasti, niin kansien väliin vaan....

    Nyt on jännä juttu, että kahdessa runossa jokin minussa muuttaa kaksi sanaa vaikka kuinka luen sinun tavallasi.
    Ensimmäisessä runossa "yksinäinen vaeltaa", mutta jokin minussa muuttaa sen koko ajan yksinäinen vaeltaja.
    Toisessa runossa "pilkut herättävät huomion", mutta haluaisin jatkaa ensimmäiseen persoonaan, koska ensimmäinen säekin on "istuessani juuri tässä". Jatkaisin siis pilkkujen jälkeen... tartun niihin...

    Sinun ei tarvitse muuttaa mitään tietenkään, mutta mieti hetki, miltä kuulostaisi minun versioni.
    Nämä ovat hienoja runoja! Näiden parissa oli hyvä herätä.

    Olen itsekin kirjoittanut muutaman runon, mutta olen nyt miettinyt, että en julkaisekaan blogissa, vaan laitan taas kansien väliin joskus keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, tuon ekan runon "yksinäinen vaeltaa" tavallaan näen hänen vaeltavan,sitä fiilistä hain,koin sen ikäänkuin..ja toisessa niihin pilkkuihin tarttuvat muut, mitä minä kirjoitan..eli kirjoittajan pilkkuihin tartutaan, ei kirjoittaja tartu niihin itse..hain näitä fiiliksiä. No tiedät että minulla on oma hassu tapani kirjoittaa ja näihin tulee jo väkisinkin tämä muualla vietetty aika näkyviin,suomenkieli muuntuu saksankieleksi :) Sinun versiosi on ok. Nämä eivät ole kansiin sopivia.

      Poista
    2. Ahaa, nyt ymmärrän... Ilman muuta näin juuri, kuten on.
      Ja nämä ovat nimenomaan kansiin sopivia, minusta kaikki viimeaikaiset runosi ovat hienoja ja tosi kiinnostavia. Parasta on, kun pystyt hyppäämään tilanteesta toiseen, juuri siitä syntyy runo ja lukija muodostaa vielä oman hyppäyksensä... huikeaa...

      Poista
    3. Kiitos UUna, kannustat ja annat voimaa jatkaa, sinun runojasi onneksi saan lukea muualta! Kaipasin runojasi!

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.