torstai 17. marraskuuta 2016

Sumua, runoja vailla mieltä

kosketus oli kylmä
hangilla hohtivat lukuisat tähdet
liekö tippuneet öisen myrskyn jäljiltä

kipuileva kylmä
upottavine silmineen
mutta miten kaunis se onkaan
liikaa silmieni ohuille kalvoille
rikkirevityille syksyn jäjiltä


-eh-


huokaa vanha tammi
maatuneet poloiset multiin
ne vaikertaja naiset
tietäjät sun muut erakot
ne jotka pilkkasivat kolmatta tulijaa
uusien ennustusten myötä
sateen jälkeen ei aina paista

mutta laho puu on kaadettava

-eh-


sumussa kulkee tähtipari
pieni ja suuri
käsikkäin olisivat
polte tuhoaa ystävyyden
tähtipöly tukahduttaa
sumussa parempi yksin

mitä jäkälää syöt kurja
matkalaisen elämä on aina yötaivaan ilo

-eh-


kellon tikityksen lomassa
on helpompi ajatella maditaatiota kuin
laskea tunteja aamuun

eh-

4 kommenttia:

  1. "kipuileva kylmä", "polte tuhoaa ystävyyden", "mitä jäkälää syöt kurja"...
    Herkullisia sanapareja, vertauksia, ilmauksia...
    Hienoja runoja taas...joskus on sumussa parempi yksin - mutta vain vähän aikaa.

    Minulla on nyt niin kuvallinen vaihe, ettei runoja oikein synny. Mielelläni tekisin tällaisia kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, aika aikaa kutakin, helpompi taas kirjoittaa kun maalata :)Ja minä muuten tekisin kuin sinä :)

      Poista
  2. ihania runoja oletkin taas saanut aikaiseksi!
    On se vaan ihme, kun joskus syntyy runoja vaikka kuinka paljon ja sitten tulee aika, jolloin ei synny, vaikka mitä tekis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka, joskus lamppu syttyy täällä päässä mutta saisi se syttyä kauniisiin maalauksiinkin, mutta ei.

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.