maanantai 7. marraskuuta 2016

Runoja illan hämyyn..






Hukun ja pyörin
mitä onkaan vapaus siivetönnä
pyörteessä kierin
ajatusteni onkaloissa
pohjalla
pohjalta
siellä odottavat sanat
kaikuna

-eh-

 
Entä jos minä lennän kuin perhoset
piiloon talven kylmyyttä
palaaanko takaisin tuonelan kammioista
uutena toukkana

ehkä minä lennän tuulen mukana
vuortenpeikkojen luoliin
asumattomille saarille
hiekanjyväksi

ehkä vain uneksin olevani seikkailija
joka suunnistaa tähdistä

anna aikaa oi kuu
anna aikaa minä kokoan itseni jälleen
ehkä tässä elämässä synnyn vielä
uudelleen perhoseksi
toukaksi toukkien joukkoon

-eh-


Kun kylmä repii niveliäni
minä rasvaan itseni öljyllä
kääriydyn sadeviittaan ja
nauran uusille pisaroille
lumihiutaleelle hymyilen
se tuo valon tullessaan
seinät ovat hetken paperia

-eh-



aallokko kutsuu
meri pauhaa
ehkä siellä asuu merenneitoja
katoavia satujen hahmoja
vaahtopäissä viitta
kuin huntu
en kosketa
kuuntelen vain puhettaan

-eh-


4 kommenttia:

  1. Hienoja ja mieleenjääviä runoja jälleen. Kaikki ovat hyviä, mutta erityisesti nyt vaikutuin runosta "Entä jos minä lennän kuin perhoset". Siinä on yllättäviä käänteitä, mielenkiintoisia säkeitä, mukaansa tempaavaa voimaa...toivoa. Todella hieno runo. Tämä sitten seuraavaan runokirjaan.

    (Koska tulee, voitaisiin vaihtaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, apua runokirjaako, ei taida olla näkyvissä mutta eihän sitä koskaan tiedä :)

      Poista
  2. Puhuttelevia ja kauniita ovat runosi, Esther♥ Ihanaa sunnuntaita sinulle♥

    VastaaPoista
  3. Koskettava tarina ja mielettömän ihana kuva!

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.