tiistai 1. marraskuuta 2016

Laila Hirvisaari Hiljaisuus

Poistuin omalta mukavuusalueeltani ja kannatti poistua, ehdottomasti.!

 Kuva Otavan sivulta sekä alla oleva teksti.

"Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista
Eletään sodanjälkeistä aikaa pienessä kylässä lähellä itärajaa. Inga on luokan kummajainen. Isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon ja on kiinnostunut avaruuden ilmiöistä, mutta on lakannut puhumasta ja hoitaa koulutehtävänsä kirjoittamalla. Esiliinantaskuvihko täyttyy kysymyksistä ja vastauksista.
Opettajalta ei riitä ymmärrystä, luokkatoverit pilkkaavat Nilkku-Inkuksi. Päiväkirja ja mielikuvitusmaailma ovat tytön pakopaikka ja pelastus. Kesävieraaksi saapunut poika lohduttaa ja auttaa viimein kohtaamaan menneisyyden kauhut.
Pitkään vaietuista sota-ajan tapahtumista lähtenyt tarina saa yllättävän lopun."

Miten elin mukana  Ingan koulunkäynnissä, hänen peloissaan ja ahdistuksesssaan. Miten  koin hänen tunteensa voimakkaina myös itse. Miltä menneisyys on voinutkaan tuntua tuossa pienessä tytössä. Näin tapahtumat myös omin silmin ja oli helppoa samaistua. Miten erilaisuus on ollut varmasti aina tuskaisaa kokea. Koulukiusaamisesta puhumattakaan.

Kirja vei mukanaan, sivu sivulta. Olin Ingan matkalla koulutiellä, luin hänen vihkostaan tuntojaan, olin läsnä. Niin hyvin sai kirjailija minutkin mukaansa. Ja minä sentään olen vannoutunut dekkarifani.

Olen joskus aikoja sitten yrittänyt lukea Hirvisaaren kirjoja, silloin ei aika ole ollut sopiva. Ehkä nyt on, olenhan itsekin vanhempi. Hänellä on hyvä ote kirjoittamiseen ja näin ekana kirjana hyvä aloitus. Ja varmasti myös aikaisemmat kirjat ovat hyviä lukukokemuksia koska hän on kirjoittanut monia kirjoja eikä ote ole löystynyt.


Oma hankinta. Suosittelen!

6 kommenttia:

  1. Muistan joskus muinoin lukeneeni ensimmäisen Hirvisaaren kirjan ja sitä oli vaikea lukea murteen takia. Sitten kului n 10 vuotta ja luin seuraavan. Silloin pääsin kirjaan sisälle ja luinkin saman tien monta kirjaa. Uskomattomia tarinoita rajan takaa ja sota-ajalta. Nyt on ollut lukutaukoa niskan takia, mutta tämän kirjan haluaisin kyllä lukea. Katsotaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, en uskoa että ihan alusta voin aloittaakaan,sillä en pidä murrekirjoista, mutta meinaan kyllä joitakin lukea ja katsotaan tykkäänkö niistä.

      Poista
  2. Olen miettinyt tämän lukemista. Ostin aikoinaan Hietamiehen kirjat isälleni. Ne eivät ole minun juttu, mutta tätä olen harkinnut. Hänkin piti enemmän Eeva Joenpellosta. Kirjastossa on varmasti hirveät jonot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin oli kirja yllätys, jään odottelemaan sinun mielipidettäsi :)

      Poista
  3. Olin tyrmistynyt luettuani tämän kirjastoissa vuodeksi eteenpäin varatun kirjan. Varausmaksu 3€ meni kyllä harakoille.
    Laila Hirvisaari on yliarvostettu kirjailija - ihmettelenkin, mistä hänen suosionsa on peräisin? Jos tämä kirja edustaa hänen tuotannon tasoaan kirjailijana, hän saa heittämällä elantonsa.
    Hirvisaari kirjoittaa lapsesta kuin olisi itsekin kirjailijana kyvyiltään aloittelija tai kioskikirjailija, vaikka on kirjoittanut jo 54 vuotta. Vai alkaako ikä näkyä kirjoittamisessa?
    Kirjaan on yritetty saada historian havinaa muutamalla koskettavalla taustatarinalla, mutta "esitys" on lässähtänyt kyhäelmä. Mikä on se lukijakunta, joka suosii tämän kirjailijan tuotantoa?
    Tulin lähinnä ärtyneeksi koko kirjasta. Se lupaa paljon, mutta antaa vähän. Sisältö on 9-vuotiaan tytön ajatusten pyörittelyä ja jatkuvaa toistoa ja kuvausta kiusaamisesta, josta me kaiken tuon jo suurinpiirtein tiedämmekin. Ylimalkaista kuvausta maatalon askareista (joista me kaupunkilaisetkin kaiken tuon jo tiedämme). - Vertaan tätä kirjaa johonkin Tiina -sarjan kirjoihin, joita niitäkään en pystynyt lukemaan kuin yhden. Jos sitäkään loppuun.

    Pidin kirjaa lainassa alle vuorokauden ja luin hetkessä, odotin milloin tarina oikein alkaa. Ei se edes alkanut. - Kävin palauttamassa äskettäin, että ..piip..piip.. saavat lukea suosikkikirjailijaansa. Jono on niin pitkä. - Oisin tuolla 3€:n varausmaksulla jo ostanut jonkun Ale-kirjan.

    Minulla ei ole kokemusta Hirvisaaren tuotannosta. Muistaakseni olen joskus yrittänyt lukea, mutta turhautunut muutaman sivun jälkeen ja kesken olen jättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista. On hienoa että saan tänne erilaisia mielipiteitä. :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.