tiistai 29. marraskuuta 2016

Kun mieli väsyy..runoja

se väsyy niin ettei valo yllä silmiin
ei kulje aamutossujen ripeä askel

kääntyessä ei huomaa seinien varjoja
eikä ulkona tuule
puissa mustat rangat eivät liiku

kun mieli väsyy
mitä jää jäljelle

ärräpäiden kiristys
pellavan kosketus iholle
tyyny jonka painuma ei tasaannu
peiton kätköissä  hiljaisuus



ei jaksa liikuttaa ajatuksiaan eteenpäin
voimat kuluvat ropan pystyasennon pitämiseen
ehkä vielä
ehkä

musiikki soi kovemmalla
lukemisessa huomaa sanat

mutta nyt on talvi
karhutkin nukkuvat




tekemättömät työt odottavat epäjärjestyksessä
armeijan kuri on unohtunut
sulassa sovussa villakoiratkin
eivät raukat pääse ulkoilemaan

siirtelin huvikseni lehtiäni
pöydältä toiselle
kissani raapi jalkojani
juu juu
se haluaa syliin

kehräämiseen ei totu
eikä koirani palvoviin silmiin
marsutkin tulevat kädelle

ehkä ne tietävät
tämä pimeä aika käy hermoille
ja ymmärtävät minua

-eh-


Kolme runoa tai vain yksi, miten vain tulkitaan :)


maanantai 21. marraskuuta 2016

Pika pokkariarvonta!






Pika pokkariarvonta siis kyseessä, eli aikaa on noin viikko. Hyviä kirjoja, jännitystä ja muuta mukavaa luettavaa.

1. Lukijoille ja lukijoiksi liittyville. Eli pitää olla lukija!

1 arpa ja onnea mukaan :)

Muista kommentoida että tiedän olet mukana!

Arvota suoritetaan 28.11.16!

torstai 17. marraskuuta 2016

Sumua, runoja vailla mieltä

kosketus oli kylmä
hangilla hohtivat lukuisat tähdet
liekö tippuneet öisen myrskyn jäljiltä

kipuileva kylmä
upottavine silmineen
mutta miten kaunis se onkaan
liikaa silmieni ohuille kalvoille
rikkirevityille syksyn jäjiltä


-eh-


huokaa vanha tammi
maatuneet poloiset multiin
ne vaikertaja naiset
tietäjät sun muut erakot
ne jotka pilkkasivat kolmatta tulijaa
uusien ennustusten myötä
sateen jälkeen ei aina paista

mutta laho puu on kaadettava

-eh-


sumussa kulkee tähtipari
pieni ja suuri
käsikkäin olisivat
polte tuhoaa ystävyyden
tähtipöly tukahduttaa
sumussa parempi yksin

mitä jäkälää syöt kurja
matkalaisen elämä on aina yötaivaan ilo

-eh-


kellon tikityksen lomassa
on helpompi ajatella maditaatiota kuin
laskea tunteja aamuun

eh-

maanantai 7. marraskuuta 2016

Runoja illan hämyyn..






Hukun ja pyörin
mitä onkaan vapaus siivetönnä
pyörteessä kierin
ajatusteni onkaloissa
pohjalla
pohjalta
siellä odottavat sanat
kaikuna

-eh-

 
Entä jos minä lennän kuin perhoset
piiloon talven kylmyyttä
palaaanko takaisin tuonelan kammioista
uutena toukkana

ehkä minä lennän tuulen mukana
vuortenpeikkojen luoliin
asumattomille saarille
hiekanjyväksi

ehkä vain uneksin olevani seikkailija
joka suunnistaa tähdistä

anna aikaa oi kuu
anna aikaa minä kokoan itseni jälleen
ehkä tässä elämässä synnyn vielä
uudelleen perhoseksi
toukaksi toukkien joukkoon

-eh-


Kun kylmä repii niveliäni
minä rasvaan itseni öljyllä
kääriydyn sadeviittaan ja
nauran uusille pisaroille
lumihiutaleelle hymyilen
se tuo valon tullessaan
seinät ovat hetken paperia

-eh-



aallokko kutsuu
meri pauhaa
ehkä siellä asuu merenneitoja
katoavia satujen hahmoja
vaahtopäissä viitta
kuin huntu
en kosketa
kuuntelen vain puhettaan

-eh-


tiistai 1. marraskuuta 2016

Laila Hirvisaari Hiljaisuus

Poistuin omalta mukavuusalueeltani ja kannatti poistua, ehdottomasti.!

 Kuva Otavan sivulta sekä alla oleva teksti.

"Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista
Eletään sodanjälkeistä aikaa pienessä kylässä lähellä itärajaa. Inga on luokan kummajainen. Isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon ja on kiinnostunut avaruuden ilmiöistä, mutta on lakannut puhumasta ja hoitaa koulutehtävänsä kirjoittamalla. Esiliinantaskuvihko täyttyy kysymyksistä ja vastauksista.
Opettajalta ei riitä ymmärrystä, luokkatoverit pilkkaavat Nilkku-Inkuksi. Päiväkirja ja mielikuvitusmaailma ovat tytön pakopaikka ja pelastus. Kesävieraaksi saapunut poika lohduttaa ja auttaa viimein kohtaamaan menneisyyden kauhut.
Pitkään vaietuista sota-ajan tapahtumista lähtenyt tarina saa yllättävän lopun."

Miten elin mukana  Ingan koulunkäynnissä, hänen peloissaan ja ahdistuksesssaan. Miten  koin hänen tunteensa voimakkaina myös itse. Miltä menneisyys on voinutkaan tuntua tuossa pienessä tytössä. Näin tapahtumat myös omin silmin ja oli helppoa samaistua. Miten erilaisuus on ollut varmasti aina tuskaisaa kokea. Koulukiusaamisesta puhumattakaan.

Kirja vei mukanaan, sivu sivulta. Olin Ingan matkalla koulutiellä, luin hänen vihkostaan tuntojaan, olin läsnä. Niin hyvin sai kirjailija minutkin mukaansa. Ja minä sentään olen vannoutunut dekkarifani.

Olen joskus aikoja sitten yrittänyt lukea Hirvisaaren kirjoja, silloin ei aika ole ollut sopiva. Ehkä nyt on, olenhan itsekin vanhempi. Hänellä on hyvä ote kirjoittamiseen ja näin ekana kirjana hyvä aloitus. Ja varmasti myös aikaisemmat kirjat ovat hyviä lukukokemuksia koska hän on kirjoittanut monia kirjoja eikä ote ole löystynyt.


Oma hankinta. Suosittelen!