sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Runoja äidilleni

tänään sinulla on syntymäpäivä
mutta et ole enää sitä viettämässä
ulkona sataa
välillä aurinko yrittää kurkistaa pilvimassan läpi
hymyiletkö sinä siellä jossakin

laitoin kynttilän muistollesi palamaan
se palaa melkein aina
hämärässä se luo loistetta
se rauhoittaa minua
nämä syksyillat ovat ilman valoa inhottavia

olisin jo soittanut sinulle
yhdessä nauraneet ja parantaneet maailmaa
se menee huonompaan suuntaan vaan
mutta tiedätkö
en vieläkään saa kaalilaatikosta niin hyvää kun sinä sait

-eh-




vastapäisen talon seinustalla asuu varjot
ne kulkevat heiluen oikealle ja vasemmalle
ylös ja alas
kuin mielenikin tänään

meidän talo on keltaiseen vivahtava
aina paistaa
sateellakin

-eh-



neilikoita
tänään satoja neilikoita
purppuraa
samattikukkia
sadoittain
keltaisia värinä
ilona

sinusta muistona


-eh-








2 kommenttia:

  1. Runot ovat hyvä tapa muistella. Runoilla tavoittaa jotain syvempää kuin suoralla tekstillä.
    Mielirunoni näistä on ylös, alas ja sivuille keikkuvat varjot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna, sanoja sen kummemmin miettimättä, näin tänään :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.