keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Outi Pakkanen Peili





Oma hankinta ja oma mielipide kirjasta. Kuva Otavan sivulta. Luettu Luekirja sovelluksella.

Pitkästä aikaa tartuin Outi  Pakkasen kirjaan, sillä en pitänyt edellisestä. Jossain oli mainintaa että se edellinen Helle kuuluisi kategoriaan dekkarit, mutta oli kaukana siitä. Lähinnä kevyttä lähiöromaania. Pakkasen alkutaipaleen kirjat ovat olleet todella hyviä, liekö syy innostumisessa, motivaatiossa. No nyt kuitenkin luin tämän uuden Peilin.

Alkuun ajattelin ei taas, tämä ei kulje, laahaavaa ja pitkästyttävää lukemista.

Luin ja luin eteenpäin sinnikkäästi ja huomasinkin että pidin tästä enemmän kuin edellisestä. Pidin kirjan keveydestä ja siitä että vaikeitakin asioita oli otettu mukaan, kuten lapsettomuus, ikäkriisiä, parisuhdeongelmia  mutta siinä ei ryvetty eikä kahlattu sivutolkulla. Ja pidin siitä että ehkä jo seuraavassa kirjassa Anna Lainetta ei ole, sillä tämän persoonan voisi jo jättää pois, niin pieni osa oli häntä tässä kirjassa, että ihmettelin miksi se sinne oli ängetty, turhan päin, ei oikein istunut enää teemaan eikä kirjaan yleensäkään.

Kyllä Outi Pakkanen kirjoittaa osaa, siitä ei ole kyse, mutta jokin nyt puuttuu, sanat ovat innottomat, sieltä puuttuu tilanteiden todellisuuden tuntu. Ehkä joskus on hyvä päästää irti ja tehdä muuta teemaa kirjoihinsa, sellainen tuli fiilis tätä lukiessa. Häneltä on ilmestynyt niin valtavasti kirjoja että niitä jo ostetaan nimen perusteella. Niin tein minäkin edellisen kanssa nyt olin utelias. Häntä on paljon kehuttu joten ostin senkin takia, halusin nähdä että mitä onkaan kansien sisällä.

Oli tässä siis miinuksiakin, tuo Anna Laine jota ei tarvita enää, on turhaa pitää häntä roikkumassa kirjassa jossa on ihan muu juoni kuin hänen ympärilleen punottu. Ja joitakin oli käsitelty liian keveästi, tapahtuma joka koski lasta, en kerro sen enempää. Mutta jos se oikeasti tapahtuu, on tunteet paljon pahemmat, nyt koko tapahtuma käsiteltiin pian pois ja kaikki oli taas hyvin. Ei se niin mene. Joihinkin asioihin pitää panostaa sitten enemmän sanoja, sivuja.

Kun viittasin Pakkasen aikaisempiin kirjoihin niin mietin todellakin onko jo motivaatio hävinnyt ja kirjoittaminen on pakkopullaa,..siltä minusta tuntuu ja se häiritsee. Itse en osaa kirjoittaa vaikka tykkäisinkin. No hänellä on oma ihailijakaartinsa ja minä luen paljon ja kaikenlaista. Ja on hyvä poistua itsekunkin mukavuusalueeltaan, koskien myös minua.

Mutta annan tälle kirjalle arvosanan 7, ilman Anna Lainetta 8+




1 kommentti:

  1. Outi Pakkanen on harvoja kotimaisia naisdekkaristeja, joita olen lukenut. Pidän niiden miljööstä (Hki). Sirpa Tabet on myös suosikkini ja Arhippa.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.