maanantai 17. lokakuuta 2016

Epämääräisestä epämääräisemmäksi

haloo huutelee kaiku korvissani
kuulen myös solinaa
puro vaiko koski
riippuen aivopuoliskon olotilasta

tiesin että aivot voivat kelluakin
minun kelluvat usein
nyt ovat kuin horroksessa
ihmettelin onko ulkona jo pakkasta
mutta että aivoihinkin
se oli uutta

koputin ohimoitani
kuulostelin onko ketään kotona
ei ole vastattiin
melkein pelästyin
se osaa puhua
outoa kieltä
ei tuttua minulle
selkäni takana radiossa nauretaan

korvassani humisee
metsä myrskyää
en kuule kaikkia sanoja
ne kivat asiat jäävät kuulematta

eilen sain auringonpistoksen
niin kovin se paistoi silmiini
jäi näkökenttään mustia pilkkuja
muistuttamaan että syksyä ei kestä kuin hetki
vaikka se hetki voi viedä aivovaurioonkin

se laulu sanoi niin


kissani katseli minua kieroon
olin ehkä oudon näköinen sen mielestä
avaruushattu päässäni
älä pelkää sanoin
tämä on hattu
etteivät korvani palele
tai niiden välinen sisus

varustaudun talveen ajoissa

mitä tässä muutakaan
kuin kokeilemaan villasukkia ja haromaan hiuksiaan
ainakin takut oikenee

otan kupin kahvia
jostain kantautuu koiran haukuntaa

taitaa olla oma koirani
komentaa pihalle
ja mä meen





-eh-


2 kommenttia:

  1. Oivaltavia, kertovia säkeitä. Moni tilanne tuttu myös minun kohdallani. Etenkin korvan äänet - ja vastaukset :-D
    Hienosti yhdistät ulkoa tulevat äänet ja tapahtumat sisäisiin ajatuksiin.
    Luin monta kertaa ja taidan palata vielä kerran lukemaan. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juska, on kiva kuulla omia ääniään välillä kunhan eivät jää asumaan :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.