perjantai 16. syyskuuta 2016

Runotorstai : Hento

Hento



ajatukseni juuri
tulo ideaksi
hento ote siveltimessäni

käteni vapiseva
huokaus

ei tämä ole totta
ei kulje ruotoni eteenpäin
hennoin siivin kujeilevat perhoset
viimeiset syksyyn häviten

kyyneleissä on  kaipaus
ote luja

kaikki katoaa tuuleen
aikaa ei voi kiinnittää

pilvillä on kiire
minulla ei



-eh-

6 kommenttia:

  1. Vaikuttava runo! Minulle tuli mieleen taiteilijuus monessa säkeessä. Ideaan tarttuu, mutta se pakenee kuin tuuli ja pilvet. Mutta aina yrittää uudelleen, aina odottaa, että flow tarttuisi ja kieputtaisi.

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli mieleeni tästä runosta, että aika kulkee nopeammin,kuin toivomme, sitä ei kiinni saa.
    Itsellä olisi aikaa jollekkin, mutta ajalla ei, se vain menee omaa tahtiaan, ei kysy, eikä välitä meidän tunteistamme!
    Todella puhutteleva runo!

    VastaaPoista
  3. Luomisen pakkoa, luomisen tuskaa. Se tuli mieleen säkeistäsi.

    VastaaPoista
  4. Harvinaise ohutta lankaa18. syyskuuta 2016 klo 17.22

    Hieno, ajatuksellinen ja herkkä.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.