keskiviikko 17. elokuuta 2016

Puoli vuotta ja kaikki on toisin

niin on,

suru hellittää hetkeksi,
mutta itku on herkeässä, tänään on tulva
minä kaipaan keskusteluja kanssasi
maailmaa parannettiin urakalla
surut ja ilot tasattiin
murheet pois juteltiin
oli hyvä olla

nyt ei ole
ei ole sellaista keskustelukumppania
kuin sinä olit
eikä voikaan olla
olithan äitini

hitto että kaipaan sinua

17.8.16 -eh-


ilta soi
se itkee painavilla kyynelillä
raskasta melodiaa se soi

tuuli voi äkkiä kääntyä
eikä se koskaan ole enää pehmeä

-eh-


sanoja sanoja
aakkosista ööhön

alusta loppuun
kivasta ikävään
ilosta suruun
sitä tämä on
elämä

-eh-


entä ne autiot tuvat
talot ilman valoja
niissä en ole vieras

niistä ovista minä kuljen

-eh-





2 kommenttia:

  1. Ikävä ei anna periksi, se tulee, vaikka luulit juuri sen menneen. Aina se tulee uudelleen ja uudelleen.
    Vaikuttavia runoja, etenkin viimeinen tarttui matkaani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juska,niin välillä on vaikeampaa,hiljaisuus on tuttu vieras.

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.