maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kissan elämää

Ois kuulkaa helppoa olla kissa. Mutta vain hyvässä kodissa ja hoidossa. En halua olla kenenkään kesäkissa. Ja sitä mä muuten ihmettelenkin, miten ihminen on niin välinpitämätön. Jättääköhän he omat lapsensakin samallalailla heitteille. Koska mä olen sitä mieltä että miten kohtelee eläimiä kohtelee myös muitakin eli ihmisiä, heikompiaan, pienempiään. Ei riitä empatiat muille kuin omaan napaan ja hädin tuskin sille edes. Tosin ei ne tiedä mitä tarkoittaa empatia.

Mä tunsin kerran erään hepun, sillä oli hevosia. No se seurusteli mun yhden kaverin kanssa, naisen siis. Ja se hakkasi hevosiaan ja lopunperin hajotti likan kämpänkin ihan palasiksi ja onni oli ettei likka ollut juuri silloin kotona, eikä sen koirakaan. Miten lie olisi käynyt. Ja tiedän muitakin tapauksia joissa ihminen kohtelee eläimiä huonosti sekä omia lapsiaan, vaimoaan pahoinpidellen ja henkisesti kiusaten. Joten kyllä se vaan käsikädessä kulkee.

Mä tuossa jo mietinkin että miten saisi ihmiset ymmärtämään juuri tänä aikana kun tuo oma henkikulta on niin heikossa hapessa että unohdettas tuo typerä käytös ja keskityttäisiin vain elämään kunnolla, kun se elämä voi päättyä ravintolan narikkaan palasina. Saa meinaan lukea näitä juttuja nyt ylenaikaa lehdistä. Ei ole enää lintukotoa missään.

Huolehdittaisi omista lähimmäisistä ja eläimistä ja samalla itsestäkin ja pyrittäisi välttämään typerää väkivaltaa. Noita hulluja riittää kyllä turvaamaan se väkivaltapuoli ihan varmasti. Ja jotenkin ihan typerää lukea kaiken maailman tappeluista, hakkaamisista, puukottamisista, huuteluista ja sellaisista kun on isompiakin panoksia saada se elämä loppuun jonkun muun taholta. Oltas me tavalliset ihmiset kunnolla. Ja hiukan enemmän välitettäs naapuristakin ja heikommista.

Puhallettas niinkuin yhteenhiileen. Oisko sellainen nyt kaukana, taitaa se olla. Ihmisten pinna ei kestä yhtään vinoilua heti on nyrkki naamassa. Ihme touhua kyllä. Mitä niiden päässä liikkuu ja miksi ne on sellaisia? Minkä takia ihminen on muuttunut niin hirveesti negatiiviseen suuntaan.

Kissoistahan mun piti puhua. No mä vähän rönsyilen, kuten tapanani on. Se suotakoon näin maanantain kunniaksi.

Mä olen niin pahoillani kaikkien luontokappaleiden puolesta että ihan tekee pahaa ja tuntuu että runosuonikin on niin pahoin hukassa että ei ikinä. No onhan tuolla lehdessä muutakin luettavaa, sää ja rikkaiden kotkotukset. Ei  siellä enää tavallisia uutisia olekaan.

Taidan lähteä kantikseen kavereita moikkaamaan ja rypeen itsesäälissä, se on muotia myös. Muusani sanoo että tee sä oma osuutes ja elä kunnolla, ehkä joku muukin saa saman idean. Olla kunnolla. Ehkä.

Se on moro, sano Leo vaan. Laitan tähän loppuun pienen runoviritelmän...


ei ole silmissäsi kyyneleitä
ei auringon heijastama lahti

siellä huutelee kolkot seinät
tulvii padot niagaran

käsi nousee
käsi laskee
ei hellyyteen

voittoa se tavoittaa
oman kultamitalin haluaa
olla jossain hyvä
muiden kustannuksella

raakile vasta
ja raakileeksi jääden
lahoksi maahan tummaan

- eh -


3 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Pointti löytyi heti. Olen itsekin ihmetellyt samaa eläinten ja ihmisten kohdalla. Todella surullista. Toivottavasti ihmiset tajuavat oman itsekyytensä, ja muuttavat tekojaan sekä asennetta.

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus, en kestä eläinten huonoa pitoa. Tuo katti on kyllä onsku kuvassa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille! Vihaksi pistää täälläkin!

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.