perjantai 17. kesäkuuta 2016

Sateella

Valkoiset harsot peittävät unelmani
sinisellä taivalla juoksentelevat lampaat

ei sanoja ole sielussani lauluksi asti
ei kaikuun täytteeksi

minä katselen vasten sadetta taivasta
se loistaa valkoisenaan
tai harmaana, mutta minä uskon valheisiin


--------------------

taakat painavat repussa
orastavat hiertymät nauravat
matka jatkuu

rakoista huolimatta
ei päämäärä ole vielä

----------------------


kädestä hyppivät pisarat lattialle
sataa

iho jo kylmä
nyt sinä kastut

onko siellä tuulessa missä tuhkasi lentävät
onko siellä suojaa sateella

patoja rakennan
ne ovat kauniita
kun kyyneleeni ovat ehtyneet

on synytynyt uusi järvi

-----------------------------


-eh-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.