tiistai 7. kesäkuuta 2016

Hiljaisuus ystäväni

 


 

vaikeroin tuuleen
kuljen sammaleet jaloillani
hiljaisuus ystäväni
ikuinen rauha sielussani

ei järise vuoret
ei meret kuohu

maansyli on armoton


--------------------

kätesi on kylmä
ei pehmene unien syvyys
alku oli lupaava
väsyttää

kuljetko vielä rinnallani
kuiskaa se ääneen
en kykene näkemään tähtien harsoon

----------------------

äänesi on kadonnut
ennen puhuit minulle unelmista
sadoista keijuista latvoilla
ne tanssivat innoissaan

kiven heitit järveen
pinta hajosi
vei mukanaan sinut
kasvoissani ulapalle

-eh-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.