keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Vapisen haavoissa

hiljaa tuulen vietävänä
kevyt oivallus elämän
haavat
nuo jo arpeuteneet tyhmyydet
ei

vaan elämän tuoma lahja
kokea
olla osa tätä kokonaisuutta
sateen jälkeen nouseva taimi

----------------------------

kaikuu huuto
säntäilee kiveltä kivelle
jääden nypittäväksi päivänkakkaroiden terälehtiin
ei kyllä ei kyllä

vastaus on aina toivottu
omassa mielessä soiva sävellys
koivikossa näen elämän uudistumisen
siellä ei ole sijaa kaivata
sielllä on peltokorteessa leppäkerttu

----------------------------


nauran kuumille aalloille
isken silmäni uudelleen oven pieleen
katonrajan kauniisiin säleisiin
ei ne itke harmautta
ne ylpeilee saavutuksilla
koukuilla ja kiharoilla
väännöille ja pehmeydelle
jo laho alkaa puskea nuppujaan

voiko kikatusta lopettaakaan


-eh-   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.