perjantai 20. toukokuuta 2016

Leopold lähtee maalle

Mä mitään simmareita omista. Pitääkö mun uidakin, eikö riitä että istun laiturin nokassa ja olen onkivinani. En syö särkiä. Särkee muutenkin joka paikkaa taas.

Kuka keksi rakkauden, eikun lomailun. Nyt minun on lähdettävä tästä mukavasta nojatuolistani maalle, haistelemaan raikasta luonnontuoksua, nooh ei puhuta ääneen, mutta siellä järven rannalla on vielä ne vanhat tynnyrit sen jäteenpolttolaitoksen ajoilta. Kiva lisä maisemaan. Ja ihmettelen mikä siellä tuoksuu kun  tuuli osuu samaan suuntaan kun minä, vaakatasoon. Ehkä ne kasvattaa villejä lupiineja siellä, nehän leviää kuin kulovalkea ja on riesaksi asti. Kukkia niiden on oltava kun sanoivat etteivät ne tynnyrit ole ihmisille vaarallisia. Laittoivat oikein soman piikkilanka-aidankin ja joku kiva kylttikin, sellainen musta ja keltainen, kuvaa en muista, olisiko pääkallonkuva. Ne on kivoja koristeita näin luonnonhelmassa. Nykyään on muotia koristella ja sellainen vintage meininki. Ja ruostetta, se vasta on muotia, mitä vanhempaa sitä parempaa.

Mä lupasin lähteä kavereitten kanssa maalle. Kaikkihan lomailee maalla, mökeillään ja muutenkin luonnossa ollaan kun on lomaa. Mä olisin mieluummin kantakuppilassa marttojen kanssa bingoillassa, mutta minkäs teet. Tuli luvattua lähteä mukaan, tarvitsevat kantajaa, on sen verran monta koria matkassa. Mä mitään kanna, mutta voin olla apuna korkkaamassa. Olen kätevä käsistäni.

Mitä pakkaan mukaan, tässä ohje jonka sain jo isältä aikoinaan. Ne mitkä ei päällesi mahdu ei kannata mukaan ottaa, ettei huku. Ei tarvitse sitten krapuloissa mistään hakea tai oksennuksia kotiin hinata. Kuka niitä pesee kun on lomalla, ei kukaan. Ja nykyään on sellainen kevyt matkustaminen muotiakin, vain se mitä tarvitsee on hyvä olla mukana.
Puukkoa tarviin aina, se on jo pakollinen kun pohjanmaalle mennään, perinteistä pidetään kiinni niillä nurkilla vielä. Ja perjantaipullokin on hyvä olla mukana.  Ei kai kukaan mökkeile ilman juotavaa, eiks ilo ilman viinaa ole teennäistä, sanotaan. No minulla ja kavereilla ei sitä ongelmaa ole, me ollaan aina iloisia.
Joskus oikein hävettää kun ollaan yleisillä paikoilla ja räkä lentää kun nauretaan. Porukalla istutaan puistossa ja annetaan elämän opettaa. Kyllä se opettaakin, ohi kulkevia on kiva katsella kuinka he venyttää niskaa toiseen suuntaan kuin missä me istutaan. Puistojumppa on tullut  jäädäkseen, kiinalaisia peruja tiemmä. Venytykset ja vanutukset jokapaikassa. Kyllä mäkin venyttelen ja useinkin vielä. Aamulla venyttelen kokeilemaan missä mä olen, olenko sohvalla, lattialla vai missä. Jos putoon korkeelta, niin tietää mihin putoaa kun on ensin kokeillut kädellä missä sitä on. Venyy kivasti lapaluitten väli.

Ai niin tämä lomailu oli aiheena. Hirvee hinku päästä maalle, kyllä maalla on mukavaa.
Kuinka ihanaa on omistaa mökki,vene ja pätkä rantaa. Jokamiehen unelmaa. Mikä on köllötellessä rannalla, ellei osu muurahaispesän lähelle, ottaa aurinkoa, ellei satu sammu-eikun nukahtamaan ja herätä lintujen sirkutukseen, elleivät pasko naamalle. Kaikki on mahdollista näin kesällä ja lomalla. Nautitaan mökkeilystä, siivotaan ja rehkitään otetaan saunakaljaa ja vissyä lisukkeella, ei kukaan vattuile ei huuda, meillä on niin mukavaa. Sopu säilyy ja mieli lepää.  Naapurit huokaa kumman syystä kun poistutaan..mutta nehän olikin jo olleet mökillä usemman viikon, ellei jo kuukaudenkin, ei ne siellä asu mutta muuten vaan ovat jatkuvasti, se on niin mukavaa.

Lomaillaan, se on moro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.