torstai 12. toukokuuta 2016

En ole ruusu

en ole niin hento
jotta sävelet soisivat heleästi
ne taitavat olla kuin rumpuja
lauma aterialla
suolaisenmeren lähellä
janoavat eivät juo
kuivaa huutaa aavikko
niin minä vastaan
en kovalla äänelllä
sillä minä laulan kuin satakieli


----------------------------

jos kulkisin hitaammin
näkisin enemmän
mutta tällä kokemuksella
en jaksaisi muuta katsella
minä kuulen kyllä
sen ruohon kasvunkin

-------------------

kun ilta alkaa hämärtyä
herään kasvamaan vartta
kurkottelen ja taivun
notkistun
olen saalistava suklaahai
äärettömyyden välitilassa
haikailemassa iltapalaa

---------------

en ole ruusu
en orvokkikaan
en tiedä mansikkaposkista
olen suopursu
erakkona kasvava

pellonpietareen tuhatkauno
iloisena välkehtivä tulilatva

mutta välillä onnun
piikkien seassa
ne naapurin ruusut

------------------

hymy ei ole vieras tässä talossa
ei se ohi kulje
se jäi asumaan
teki pesän katonrajaan
siellä se lymyää
laskeutuu mielellään pöytään
runsaana tarjottimelle

-eh-

1 kommentti:

  1. Nautittavia runoja taas. Välillä ajatuksiaan kertovat kukat, välillä joku joka on pukeutunut kukaksi, mutta suojapuvun alla on aivan joku muu. Kiehtovaa...

    (Saat jo laittaa minut sivupalkkiin :-))

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.