keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Vapisen haavoissa

hiljaa tuulen vietävänä
kevyt oivallus elämän
haavat
nuo jo arpeuteneet tyhmyydet
ei

vaan elämän tuoma lahja
kokea
olla osa tätä kokonaisuutta
sateen jälkeen nouseva taimi

----------------------------

kaikuu huuto
säntäilee kiveltä kivelle
jääden nypittäväksi päivänkakkaroiden terälehtiin
ei kyllä ei kyllä

vastaus on aina toivottu
omassa mielessä soiva sävellys
koivikossa näen elämän uudistumisen
siellä ei ole sijaa kaivata
sielllä on peltokorteessa leppäkerttu

----------------------------


nauran kuumille aalloille
isken silmäni uudelleen oven pieleen
katonrajan kauniisiin säleisiin
ei ne itke harmautta
ne ylpeilee saavutuksilla
koukuilla ja kiharoilla
väännöille ja pehmeydelle
jo laho alkaa puskea nuppujaan

voiko kikatusta lopettaakaan


-eh-   

perjantai 20. toukokuuta 2016

Leopold lähtee maalle

Mä mitään simmareita omista. Pitääkö mun uidakin, eikö riitä että istun laiturin nokassa ja olen onkivinani. En syö särkiä. Särkee muutenkin joka paikkaa taas.

Kuka keksi rakkauden, eikun lomailun. Nyt minun on lähdettävä tästä mukavasta nojatuolistani maalle, haistelemaan raikasta luonnontuoksua, nooh ei puhuta ääneen, mutta siellä järven rannalla on vielä ne vanhat tynnyrit sen jäteenpolttolaitoksen ajoilta. Kiva lisä maisemaan. Ja ihmettelen mikä siellä tuoksuu kun  tuuli osuu samaan suuntaan kun minä, vaakatasoon. Ehkä ne kasvattaa villejä lupiineja siellä, nehän leviää kuin kulovalkea ja on riesaksi asti. Kukkia niiden on oltava kun sanoivat etteivät ne tynnyrit ole ihmisille vaarallisia. Laittoivat oikein soman piikkilanka-aidankin ja joku kiva kylttikin, sellainen musta ja keltainen, kuvaa en muista, olisiko pääkallonkuva. Ne on kivoja koristeita näin luonnonhelmassa. Nykyään on muotia koristella ja sellainen vintage meininki. Ja ruostetta, se vasta on muotia, mitä vanhempaa sitä parempaa.

Mä lupasin lähteä kavereitten kanssa maalle. Kaikkihan lomailee maalla, mökeillään ja muutenkin luonnossa ollaan kun on lomaa. Mä olisin mieluummin kantakuppilassa marttojen kanssa bingoillassa, mutta minkäs teet. Tuli luvattua lähteä mukaan, tarvitsevat kantajaa, on sen verran monta koria matkassa. Mä mitään kanna, mutta voin olla apuna korkkaamassa. Olen kätevä käsistäni.

Mitä pakkaan mukaan, tässä ohje jonka sain jo isältä aikoinaan. Ne mitkä ei päällesi mahdu ei kannata mukaan ottaa, ettei huku. Ei tarvitse sitten krapuloissa mistään hakea tai oksennuksia kotiin hinata. Kuka niitä pesee kun on lomalla, ei kukaan. Ja nykyään on sellainen kevyt matkustaminen muotiakin, vain se mitä tarvitsee on hyvä olla mukana.
Puukkoa tarviin aina, se on jo pakollinen kun pohjanmaalle mennään, perinteistä pidetään kiinni niillä nurkilla vielä. Ja perjantaipullokin on hyvä olla mukana.  Ei kai kukaan mökkeile ilman juotavaa, eiks ilo ilman viinaa ole teennäistä, sanotaan. No minulla ja kavereilla ei sitä ongelmaa ole, me ollaan aina iloisia.
Joskus oikein hävettää kun ollaan yleisillä paikoilla ja räkä lentää kun nauretaan. Porukalla istutaan puistossa ja annetaan elämän opettaa. Kyllä se opettaakin, ohi kulkevia on kiva katsella kuinka he venyttää niskaa toiseen suuntaan kuin missä me istutaan. Puistojumppa on tullut  jäädäkseen, kiinalaisia peruja tiemmä. Venytykset ja vanutukset jokapaikassa. Kyllä mäkin venyttelen ja useinkin vielä. Aamulla venyttelen kokeilemaan missä mä olen, olenko sohvalla, lattialla vai missä. Jos putoon korkeelta, niin tietää mihin putoaa kun on ensin kokeillut kädellä missä sitä on. Venyy kivasti lapaluitten väli.

Ai niin tämä lomailu oli aiheena. Hirvee hinku päästä maalle, kyllä maalla on mukavaa.
Kuinka ihanaa on omistaa mökki,vene ja pätkä rantaa. Jokamiehen unelmaa. Mikä on köllötellessä rannalla, ellei osu muurahaispesän lähelle, ottaa aurinkoa, ellei satu sammu-eikun nukahtamaan ja herätä lintujen sirkutukseen, elleivät pasko naamalle. Kaikki on mahdollista näin kesällä ja lomalla. Nautitaan mökkeilystä, siivotaan ja rehkitään otetaan saunakaljaa ja vissyä lisukkeella, ei kukaan vattuile ei huuda, meillä on niin mukavaa. Sopu säilyy ja mieli lepää.  Naapurit huokaa kumman syystä kun poistutaan..mutta nehän olikin jo olleet mökillä usemman viikon, ellei jo kuukaudenkin, ei ne siellä asu mutta muuten vaan ovat jatkuvasti, se on niin mukavaa.

Lomaillaan, se on moro.

torstai 12. toukokuuta 2016

En ole ruusu

en ole niin hento
jotta sävelet soisivat heleästi
ne taitavat olla kuin rumpuja
lauma aterialla
suolaisenmeren lähellä
janoavat eivät juo
kuivaa huutaa aavikko
niin minä vastaan
en kovalla äänelllä
sillä minä laulan kuin satakieli


----------------------------

jos kulkisin hitaammin
näkisin enemmän
mutta tällä kokemuksella
en jaksaisi muuta katsella
minä kuulen kyllä
sen ruohon kasvunkin

-------------------

kun ilta alkaa hämärtyä
herään kasvamaan vartta
kurkottelen ja taivun
notkistun
olen saalistava suklaahai
äärettömyyden välitilassa
haikailemassa iltapalaa

---------------

en ole ruusu
en orvokkikaan
en tiedä mansikkaposkista
olen suopursu
erakkona kasvava

pellonpietareen tuhatkauno
iloisena välkehtivä tulilatva

mutta välillä onnun
piikkien seassa
ne naapurin ruusut

------------------

hymy ei ole vieras tässä talossa
ei se ohi kulje
se jäi asumaan
teki pesän katonrajaan
siellä se lymyää
laskeutuu mielellään pöytään
runsaana tarjottimelle

-eh-

torstai 5. toukokuuta 2016

Mitä luen ja arvonta lopussa!


Olen pitänyt tätä blogia itseni iloksi lähinnä. Mutta koska luen todella paljon ja siinä käänteessä jossa en tee muuta. Ajattelin viritellä tätäkin blogia hiukan henkiin.








<----- näkyy lukemiani. Mystiset rakennelmat jne kiehtovat aina ja yleensäkin mystiikka, mytologia, historia. Lista on oikeastaan loputon sillä luen laidasta laitaan. Dekkarit ovat jo melkein sydämessäni kiinni ja mahtuu sinne joku hömppä juttukin kun ei jaksa ajatella. Onneksi sitä on todella harvoin, ehkä kerran pari vuodessa.
E-kirjat ovat todellä käteviä varsinkin kun asun Saksassa. Kirjojen raahaaminen tänne oli kuulkaa työlästä ennen e-kirjoja.

Ne kirjat joita luen, niissä on kyllä oltava jo heti alussa kiinnostavuutta, mukaansa vievää meininkiä ja houkutus jatkaa. Moni kirja on jäänyt kesken kun alku on niin pitkäveteistä että melkein nukun vaikka kyse olisikin huippunimestä. Joskus jatkan väkisin loppuun mutta tuumaan että ois tuonkin kirjan voinut korvata jollain muulla kirjalla.

Paljon kirjoittelen omaksi ilokseni tänne runoja, mietteitä tai jopa novellia lyhyttä sellaista rustailen. Tykkään kirjoittaa. On vain yksi ongelma. tahtoo tuo kielioppi olla saksaan päin kallellaan. Siksi luen suomeksi ja pidän myös suomeksi näitä kaikkia blogejani. Ettei ihan sekoa sanoissaan.

Ajattelin pitää arvonnan ja arvontalahja on tuo alhaalla oleva. Eli Coelhon taattua, sekä siihen kuuluva dvd. Kerran luettu ja katsottu, ajattelin että kirjoja saa ja pitääkin kierrättää. Kun ovat vielä hyvässä kunnossakin. Sekä omakustanteena tekemäni runokirja, sen saa kyllä lukea omalla vastuullaan. Jotkut tykkää ja joku haukkui sen ihan lyttyyn. Kuka mistäkin tykkää. Sen saa kokea itse. Mutta haukkua ei saa ihan päin näköä, laita vaikka sitten meiliä :)

Olen kirjoittanut joihinkin kipailuihinkin, ja runojani on ollut yhdessä kokoelmassakin mukana. Teen paljon noita runokortteja (kortit erikseen omassa blogissaan) joten niidenkin kautta sain aina tehdä töissä kortit ja lausua runot eläkkeelle lähtöjuhlissa ym muissa merkkijutuissa. Ja eräs rikosdekkari jäi kesken, siitä voinkin joskus laittaa tänne osia. Noin arvioitavaksi. Kun saisi aikaa tehdä se loppuun, ehkä jätän nukkumisen välistä.




Arvonta on  19.5 silloin olen taas maisemissa ja osallistua saa vain tämän blogini lukijat!
Voit toki liittyä lukijakseni jos haluat. Sehän olisi hienoa!
Vain kommentoimalla olet mukana ja muista se meilios! Nuo saa yhdessä tai erikseen miten itse haluaa.


Ja tähän loppuun laitan vielä että nyt luen Leena Landerin Tummien perhosten koti, mielenkiintoista! Siitä joskus muulloin kun saan sen luettua..


Palaillaan..






keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Hillitön hiiskahdus

aivastin
entä sattuiko pahasti
kyllä

-----------------------




hajurako
pakko asettaa
taivalla oli valkoisia pilviä
maassa lantaa

------------------------


Hiki lentää
se sai siivet
sanoilla on voimaa
mutta miksi vielä haisen hieltä
enkä edes hikoile

------------------------


Saat suukon suppusuu
piilossa vajan takana
apua se oli hyttynen
olen mehukas
tiesin


------------------------


Olen varma ylitin jo vaihdevuodet
ne menivät vauhdilla
ohitseni huutaen kovaa
minä tuuletin voitolle
olin punainen ja sininen
vihreäkin
mutta niin seesteinen

--------------------------


Katso äiti
se on liidokki
niin on sanoin
eikä ole
mä juksasin
äiti sä et tiedä mitään

------------------

nauran typeryydelle
omistan naururypyt

kippis ja kulaus keväälle
punaiselle nenälle

missä olikaan lunta


Hymyillen :)   -eh-