perjantai 29. huhtikuuta 2016

Mietteitä kuusenoksista

ne pistelevät kuin suojatakseen
tulevat iholleni terävinä
kipuja elämän
kesän tai syksyn
ei ole väliä
minä kaipaan koskettaa sitä sileää pintaa
astelen mietteissäni polkua
se johtaa
aina uudelleen haudallesi
minun ajatuksissani olet yhä naurava ja vihertävä
kuin kevään oksa
joka ei taivu myrskyissä

-eh-



Otan pienen säkeen mukaan
ja auringon kuivattaman oksan
se  maatui ennen aikojaan
sen juurilla oli  tuhkaa
sinun tuhkaasi
näin jo huomiseen
alku oli ovella
pää näkyvissä
vihreän taimenen

-eh-


Hauskaa sanoisit
kun suolla keräsimme mäkäräistenpistoja
ihanaa tuumaisit kun niitä kilpaa raapisimme saunan lauteilla kippurassa

mutta entä se hyvä rommi
se meni nilkkojen voiteluun
Kreikan yössä
ja näimme aamulla
humaltuneita hyttysiä


-eh-

Sinä annoit minulle leveän hymyn
känsäiset kädet
mutta sitkeän sielun
joka kantaa märkiä saappaitaan nauraen
eihän se halpa paikka pidä
mutta olet aina mukanani
siinä helisemässä pyöränsangassa
kissankellona loistamassa
peilissä kasvoina

ja minä nauran meille


-eh-

2 kommenttia:

  1. Hienoja muistoja, arjessa vastaan tulevia, uudelleen ja uudelleen. Näin rakkaamme kulkevat mukanamme.
    Sait hymyn lukijankin kasvoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juska, näin se on. nämä pinet muistot ovat arvokkaita :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.