sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hetken välähdyksiä

Sillä seinällä oli ruosteinen tuulikello
minä kuulin sen soivan
se jäi mieleeni
sanomattomiksi sanoiksi
eläväksi kuvaksi
sinusta
joka kannoit minua kauan
ja vielä sen jälkeenkin kun kyyneleeni olivat jo ehtyneet.


(eh)

 ---------------------

kaiku soittaa kauan
minulle herkillä soinnuillaan
mielessäni ilo tanssii

paljaat varpaat vastasyntyneen
ja sinun
nyt jo vanhentuneet
kulkua tämän elämän.  

(eh)

---------------------------------


Ole minulle sanat
tuulen pesä alastomilla oksilla
ole sävel jota kaiku rakastaa.      


(eh)







Nimikirjaimeni (eh) paikkaa muutettu.

5 kommenttia:

  1. No höh, nyt poistat nuo eh-jutut ja usko itseesi! Tässä on monta koskettavaa säettä, sanaparia. Runo, johon voi samaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, ehkä tuon nimikirjaimeni voi laittaa muuallekin.Nuo runot syntyivät pari kk sitten, muistoiksi.

      Poista
    2. Joo, laita ne nimikirjaimet muualle, hämäävät sen verran.

      Poista
  2. Monta hienoa, vaikuttavaa säettä. Juuri tällaisia lähden huomenna junalla etsimään, toivottavasti löytäisin edes muutaman säkeen. Nämä ovat tosi hienoja ja omaperäisiä, tykkään kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juska, sanat ovat välillä kateissa mutta ne luimii mitä oudoimmissa paikoissa :)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.