torstai 25. helmikuuta 2016

Surun askeleet

voi miten raskaat jälkeni
taakka painaa hentoja harteitani
minä vaivun tummaan maahan

teen kyyneleistäni vesiputouksen
metsän siimekseen turvaisaan
siellä mäen päällä näen siivet kulkijan
kuin valoa polulleni se toisi

ehkä huominen siellä hymyilee
ikäväni tekee pesän sydämeeni
mutta voin hengittää (eh)

kätesi kylmä heiluttaa
vartesi ohut hyvästelee
lempeästi soivat kissankellot
tyynellä pellolla
siellä missä koivut karkeloivat
olet läsnä              (eh)


hymysi saattelee
minut kaukaiseen maahan
menneisyyden polut ovat kiinni
tuleva tarttuu hihaani
ja minä taivun jäämään
olemaaan
ei kielot ole vielä kukkineet  (eh)


minä kannan sinun veresi voimaa
se sykkii kyyneleissäni
se heittää tähtipölyä silmilleni
näen sen nauravan
näin on hyvä             (eh)





maanantai 8. helmikuuta 2016

Vihreät lehdet

käpertyneenä lasin ympärille
jaloissaan pieniä timantteja
särmiä joita vesi hivelee
tuuli vilvoittaa

lehdet antavat lupauksen kesästä
yhä uudelleen nousevat
sotketusta maasta
lannistuneen kansan mullasta
muurahaiskansan

savu hiipuu piipun nokalle
siellä pesivät haikarat
se on näky joka ei elä

huomisesta asti toivon
vihreän pian palaavan
minä hukun harmaan peittoni alle      (eh)



saamattomuus on riesa
se kipeyttää paikoillaan olevat raajani
näen ulos ikkunastani
siellä tulee
puut ovat vielä alastomat
minä en ole
sillä palelen

villasukkieni uumenissa
varpaani kituvat
odottavat pehmeätä maata
ruohon kutittavaa pintaa
siinä odotellessa
minä leikin väreillä      (eh)


jos olisin rikas
maalaisin puihin lehdet
tekisin ikuisen taiteen puutarhaani
mutta en ole
myrksy kohtele varoen sivellintäni
ole armollinen sää luovuudelleni      (eh)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Menninkäisten pesupäivä

pisaroissa räystään
siellä leikkivät menninkäiset
ilakoivat iltakylvyissään
turkkinsa uumenissa saippuakuplia

huokaa keijut ihmeissään
kaikkialla märkää
liekö tarkoitus nyt peikkojen
saada tuhatkaunot suoristumaan
ja letit maahan asti ulottumaan

tassujen sipsutus on kuultavissa
kohta ovikin jo narahtaa
menninkäiset nälissään
kiiruhtavat herkkuhyllyille
tuolla kummun takana
on ovi salainen
siellä kaikuu massutus tasainen
kohta jo päivälevon aika
ehkä on muutoksia ilmassa

nyt vauhtia mäessä huuhdahtavat peikot
täältä tulee pumpulin kevyttä
pulkassa vain pörröisiä pieniä menninkäisiä
keijut pois alta
tai tulkaa olkapäälle istumaan
nyt iloitaan
katsokaa

pilvet lähettivät leijuvia unelmia
valkoisia hahtuvia   (eh)

-----------------------------

Kuusi seisoo ylväästi paikallaan
sen vihreä on turkissa lisänä
siellä kätköissä on silmät nuo veitikkaiset
katselevat sinua aamun säteissä varoen

laulu soi hiljainen
pikku menninkäinen unissaan hyräilee
illan tullen sen kuulla voit
peittoaaan hypistelee
se oksistossa rasahtelee (eh)
------------------------------------

Tassullinen hahtuvia
on peikolla sylissään
se koputtaa ovellesi
se avaa nyt joutuin ja iloiten
unohtuu murheet ja surutkin
kun syliisi kiipeää tuo pikkuinen
et sitä näe
ellet katso tarkkaan
siellä on peikkoja valmiina kujeilemaan (eh)