perjantai 4. joulukuuta 2015

Perjantain puuskahdukset

mihin se viikko meni? Taisi mennä piipusta savuna ulos. Mitä jäi käteen tästä menneestä viikosta. Lämmin koura.
Tein sanoja peräkkäin ja inspiroiduin naapuritalonseinästä, huikea suoritus.Tein kuvan metsästä ja koska olen naamataulussakin, laitoin sen sinne. Ihmettelen tosin miksi siellä olen. Ehkä kuvittelen että sosiaalisuus tekee minusta erakosta siedettävän. Ei tee tai sitten en näe sitä eikä näe muutkaan.
Minusta on huvittavaa kun sain kaveripyynnön ja sen hyväksyin no sitten aloitin tekemään omia töitäni esille, näitä vaatimattomia, minut poistettiin oitis piiristä. Mikä loukkaus!

No arvaa oliko loukkaus, minä en voi sietää ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa maailmannapoja ja sitä kautta parempia kuin minä,  minä joka olen runoilijoista suurin ja muutenkin mahtava persoona. Aivan huippu siis olen. Odottelen edelleen linnan kutsuihin kutsua, se tulee näinä päivinä, no en tietenkään menisi, mulla olisi muuta tärkeempää. Tai ehkä mä pistän mun kustantajan soittaan, miksei ole tullut kutsua. Mikseiköhän.

Ja tietenkään en joisi boolia, sen ilmoitan heti juorulehtiin, se on pääotsikko! Enkä muutenkaan esittelisi kuin kalliit kenkäni, vaikka tukka olisi huonosti, kengät pitää olla kohdillaan. Sehän on köyhän velvollisuus. Olla hyvänäköinen ja siten parkua lisää liksaa, että saa cuccia kainaloon ja vuittonia käsikynkkään ja texmexiä kinttuihin. Ah miten mahtavaa.

Ai niin mä unohdin, että mä puhun aina totta. Fiksu mies, isolla rolexillaan, ei koskaan alennu köyhän tasolle valehtelelemaan.. Pois se minusta, mähän olen fiksu, osaan kieliä ja seistä mahani kanssa kolmenkoplassa, kuin karhukopla konsanaan, se vasta oli hyvää huumoria, aku ankkaa saisi lukea muutkin kuin minä. Tai hitto, jos ne lukeekin..

ja kansa uskoo kuten ankkalinnassakin, ne elää unelmaansa.

Terveisin mä, sano Leo vaan.

1 kommentti:

  1. Katselen ensimmäisen puoli tuntia Linnan juhlia siltä varalta, että olet kuitenkin mennyt. Se on selvää, että olet ensimmäisten joukossa, jos olet ottanut kutsun vastaan. Kengistä sitten tunnistan. Mielenkiintoista nähdä.

    Töiden arvostuksesta piti vielä sanomani, että joskus menee helmiä sioille, kuten vanha sanonta kuuluu, älä siis ole moksiskaan, jos kaikki eivät ymmärrä suurta persoonaa ja hänen töitään.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.