maanantai 7. joulukuuta 2015

Jäätyneet ruusut

on terälehdillä kylmä
kangistuneet kesän unelmat
minä valvon huomisen unta

siipien hento suhina
vilvoittava uni
jäin aaltoihin

kun hiljaa kosketat ehkä en hajoa
ehkä saan katsella yön pimeyteen
kuin lasi


katoavatko näin kaikki haaveeni
elämäni pisaroi
kyynelissä jäiden puristava syli

Sain lahjaksi maan kauniin
sykkeen elämän
aika on vierivä
taivaan ohut oranssi
on sydämeni väri


minä katoan       (eh)

1 kommentti:

  1. Sanattomana tässä ihailen. Luen uudelleen ja uudelleen. Jokaisessa säkeistössä, säkeessä on jotain tuoretta, vaikka terälehdet ovat jäässä.
    Hieno runo! Tässä riittää avattavaksi moneksi lukukerraksi.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.