keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Siivetön kulkuri

arpisena katselen merten korallia
särkyneitä tuulispäitä
rikki revittyjä ulappia

minä katoan syvyyteen
missä elän parhainta aikaani
leijuvissa tähkäpäissä
ruusunpiikkien terillä
siellä ovat haavani onnelliset

katso minä huudan tuuleen
se vie sanani kauaksi
se tekee askeleista jäljet
joita vielä hiekka koristaa
kuvioissa koko elämäni

suljettujen silmien takana
on maailmojen syli avoinna
siivetön kulkuri nauraa     (eh)


Kulkurin siivet

ja minä vapisen kylmässä
ei huulilleni yllä sini taivaasta
väri on hehkuvan punainen
veri lämmittää

sormilla hyytymiä elämästä
tähden räjähdys
jätti pölyn ja värit
joita kulkuri kantaa
ohuilla harteillaan

katsoin
ja siipeni saivat pohjan      (eh)


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Leopoldin lomailut..

taas olisi aika kun pistän pillit pussiin, kuten niin monta muutakin kertaa. Mutta pitäähän minunkin oikein virallisesti jäädä joululomalle vaikka lomallahan kirjailija/ taiteilija aina on. Ei tätä työtä työksi voi sanoa., ei kukaan sano. Ei edes herrat isossa talossa.Kotona ollaan ja sohvalla maataan. Teokset sun muut syntyvät itsestään ja mielikuvitus on satumainen, ei pidä tehdä tutkimuksia etukäteen eikä mitään muutakaan. Kyllä se taiteilijan elämä on helppoa. Olutta huiviin ja kassan kautta kotiin, rahaa on ettei p......alle taivu. Eikä eläkkeestäkään mitään huolta. Ei ole tuloja niin ei ole menojakaan, tai menojahan on aina mutta ei ole eläkertymiä. Ja menot hoidellaan sossun kautta kuten muutkin huonotuloiset. Sitten kun ovat myyneet ensin omaisuutensa ja menevät sitten kerjäämään vaatteisiin, huonekaluihin ym rahaa. Niihin jotka juuri saivat myytyä halvalla.

Ai niin lomastahan minun piti puhua. Mä lähden etelään. Ostin menopaluu lipun Hankoon, käyn sukulaisssa. Piti ostaa ensin pelkkä meno mutta tiedän kokemuksesta että en viihdy siellä kuin päivän pari ja jos tulee käytyä paikallisessa ei ole enää rahaa junalippuun. Kai sinne nyt juna kulkee en tarkistanut lipusta että mihin asemalle se on. Mutta minä olenkin seikkailija luonne,  minne tuuli kuljettaa..

Lahjoja emme harrasta. Olemme jo kasveneet siitä yli. Paitsi että herkästi kyllä kysellään toitkos tuliaispulloa tai ostikko sitä hyvää leipää, sinappia jne kun astun ovesta sisälle. No en ostanut, sanon, mehän sovittiin. No kai sä nyt sentään tuliaisia tuot. Ja muistit kai että sen ja sen synttäritkin on. Ja jos mennään naapuriin on tapana viedä jotain mennessä, ja sähän se vieras olet joten sä myös viet tuliaiset. Raskasta sanon minä. Ehkä olisikin parempi pysyä kotona ja myydä lippu huutonetissä, pääsee halvemmalla.

Mut voikaa kulkaat hyvin ja nauttikaa olostanne ja muistakaa läheisiänne, mä teen kanssa niin ja ostan pari tikkunekkua serkkupojalle, sekä pullon lämmintä. Että pysyy taiteilijaserkukset lämpiminä talven kylmissä puhureissa...

Sooon moro mä palaan kun olen kotona.

Sano Leo vaan, mehän ollaan kavereita.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kop kop

ai sä tulit jo sisälle, juurihan sä koputit. Pyysinkö peremmälle, en. Mutta sä tulit kuitenkin. Ai sulla on huolia, naapuriko tällä kertaa, eikö. Sedän veljen siskon mieskö aiheuttaa ongelmia? Eikö, entäs kollegan siskon naisystävän velipuolen tyttöystäväkö, eikös. No mitä sulla sitten on? Ethän sä muuten koputtele kun silloin kun tarviit mun apua tai tukea tai kuuntelijaa tai likaämpäriä. Silloin kelpaan kyllä.  Mitä, ai sulla on ongelmia, no se on uutta.
Tule sitten kertomaan, ai sä tulitkin jo.No otatko kahvia entä pullaa, maitoa ei ole.  Ai sä joit jo. No otatko huikat, kossua on ja vissyä, se maistuu no kiva. No mikäs on sun ongelmasi, kerrohan niin saadaan sekin selvitettyä.

Ai sulla ei ole rahaa, no eihän se mun ongelma ole. Olihan sulla eilen, kun paikallisessa tarjoilit ahkeraan. Ai kavereille vaan..No ne  olikin kivoja kavereita. Et siten mulle tarjonnut? Mutta nyt tarviisit rahaa, no ei mulla ole. Ota vaan lisää kossua onhan sitä mulla aina kavereille antaa.

Ai sua helpotti jo, sehän kiva, juu ota vaan se loppu pullo mukaan. En mä sitä tarvii, kiva kun voi kaveria auttaa hädän keskellä. Ai palataan huomenna, no palataan vaan. Moikka moi. Ai sä meet paikalliseen...kavereitten kaa pelaamaan biljardia, no sehän on kiva, että silleen.

sano Leo vaan, kavereitten kaveri.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Kipeä maa

syli itkee
maatuneet lehdet rapistelevat viimeisillä voimillaan
lämpö jäi odottamaan kutsua

jokin liikkui
mursi käden ja jalan
siirsi juuret tuntemattomille pelloille
loputtomille sateen pisaroille

hyvä on huokasit
minä kipeitä sanoja pakkasin
kovemmille pahveille nauhoilla koristelin

hyvä kun huokasit
minun puhallukseni ei ole voimissaan
se kuluttaa vaikeita sanoja
niitä joita kirjoitit toisen riveille

minun pisteissä ja pilkuissa
on kipeä maa                         (eh)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Jäätyneet ruusut

on terälehdillä kylmä
kangistuneet kesän unelmat
minä valvon huomisen unta

siipien hento suhina
vilvoittava uni
jäin aaltoihin

kun hiljaa kosketat ehkä en hajoa
ehkä saan katsella yön pimeyteen
kuin lasi


katoavatko näin kaikki haaveeni
elämäni pisaroi
kyynelissä jäiden puristava syli

Sain lahjaksi maan kauniin
sykkeen elämän
aika on vierivä
taivaan ohut oranssi
on sydämeni väri


minä katoan       (eh)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Perjantain puuskahdukset

mihin se viikko meni? Taisi mennä piipusta savuna ulos. Mitä jäi käteen tästä menneestä viikosta. Lämmin koura.
Tein sanoja peräkkäin ja inspiroiduin naapuritalonseinästä, huikea suoritus.Tein kuvan metsästä ja koska olen naamataulussakin, laitoin sen sinne. Ihmettelen tosin miksi siellä olen. Ehkä kuvittelen että sosiaalisuus tekee minusta erakosta siedettävän. Ei tee tai sitten en näe sitä eikä näe muutkaan.
Minusta on huvittavaa kun sain kaveripyynnön ja sen hyväksyin no sitten aloitin tekemään omia töitäni esille, näitä vaatimattomia, minut poistettiin oitis piiristä. Mikä loukkaus!

No arvaa oliko loukkaus, minä en voi sietää ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa maailmannapoja ja sitä kautta parempia kuin minä,  minä joka olen runoilijoista suurin ja muutenkin mahtava persoona. Aivan huippu siis olen. Odottelen edelleen linnan kutsuihin kutsua, se tulee näinä päivinä, no en tietenkään menisi, mulla olisi muuta tärkeempää. Tai ehkä mä pistän mun kustantajan soittaan, miksei ole tullut kutsua. Mikseiköhän.

Ja tietenkään en joisi boolia, sen ilmoitan heti juorulehtiin, se on pääotsikko! Enkä muutenkaan esittelisi kuin kalliit kenkäni, vaikka tukka olisi huonosti, kengät pitää olla kohdillaan. Sehän on köyhän velvollisuus. Olla hyvänäköinen ja siten parkua lisää liksaa, että saa cuccia kainaloon ja vuittonia käsikynkkään ja texmexiä kinttuihin. Ah miten mahtavaa.

Ai niin mä unohdin, että mä puhun aina totta. Fiksu mies, isolla rolexillaan, ei koskaan alennu köyhän tasolle valehtelelemaan.. Pois se minusta, mähän olen fiksu, osaan kieliä ja seistä mahani kanssa kolmenkoplassa, kuin karhukopla konsanaan, se vasta oli hyvää huumoria, aku ankkaa saisi lukea muutkin kuin minä. Tai hitto, jos ne lukeekin..

ja kansa uskoo kuten ankkalinnassakin, ne elää unelmaansa.

Terveisin mä, sano Leo vaan.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun jupinat..

joko se taas on joulukuu, vastahan minä hikoilin ruuhkissa joululahjoja ostamassa. Muistan vielä kuin eilisen, kun olimme saman sukkaparin kimpussa erään rouvan kanssa. Hän olisi juuri halunnut ne vaaleanpunaiset pörrökkäät kuten minäkin. No minä tietenkin herrasmiehenä annoin ne hänelle ja siirryin seuraavan hyllyn eteen ja juuri kun olin ottamassa valkoisia pörrökkäitä se sama rouva tarrasi sukankärkeen ja sanoi...minä näin nämä ensin. No jälleen annoin tilaa ja sukat hänelle. Mutta sitten hiipikin jo itse piru minun sisuksiin ja päätin mennäkin kauemmaksi hyllyille jossa oli huvitavaraoita esillä. Siellä oli pierutyyny eli sen päälle kun istuu niin se pieraisee. No olin juuri tarttumassa siihen kun tämä ihana rouva tuli ja sanoi..kuten arvasinkin, tämän minä näin ensin...olkaa hyvä vaan sanoin ja lisäsin sitten perään, että varokaa ettei ala haisemaankin vahingossa ja läksin koko kaupasta pois.

Ihmeellisiä asioita saa joulu aikaan. On pakko ostaa vaikkei taho, vai miten se meni. Kaikki haluaa juuri samaa tavaraa vaikka ne tavarat olisivat olleet jo marraskuussa esillä, mutta tietenkin halvemmalla hinnalla. Joulukuu tuo kummasti hintaa lisää tuotteisiin vaikka mahtava ale alkaaa juuri tänä aamuna kailottaa kovaääniset markettien katoissa. Hintalaput jo vaihdettiin yöllä, alku hinta muutettiin ja alehinta laitettiin se hinta joka oli jo marraskuussa normaali hinta, aah kuinka ihmiset juoksevat innoissaan ostoksille.

Kun halvalla saa...sano vilen ja mä, sano Leo vaan.