tiistai 24. marraskuuta 2015

Tiistain lyhyet..

valoja, valoja kuin pieniä enkeleitä taivaalla
siellä ovat tähdet
kirkkaana ne kutsuvat minua

minä vaivun niiden syliin
taivun leijumaan tummaan sineen
kuulen kuinka äärettönyys huokaa

kun aika jättää
tiedän missä olen, mihin menen
sillä siellä on jo osa minua  (eh)



----------------------------------

pala taivasta katseesi
osa minua tunteesi
yhdessä olemme me         (eh)

----------------------------


ei ole kauniinpaa kuin hymysi
kosketus hellä
naurusi tarttuva

sanasi

äiti olet rakas           (eh)


--------------------------


pimeydessä on helppoa kulkea
kun on sisäinen valo   (eh)

-------------------------------

kuppi kahvia ja olen myyty
aamussa valkenee sanat kuin kirjat
maisema vilauttaa salaisuuksiaan
kirjaimet hyppivät iloissaan
on uuden aamu   (eh)

2 kommenttia:

  1. Valoisa kokonaisuus. Vaikka runot ovat erillisiä, niissä on yhteinen juonne, valoisuus ja tieto siitä, minne kuuluu, jopa sitten kun aika jättää.
    "pimeydessä on helppo kulkea/ kun on sisäinen valo"

    Aamun valossa sanatkin ovat valmiita yhteistyöhän, kunhan talteenottaja on saanut ensin kahvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juska, kahvi on kyllä ensimmäinen aamulla ja sitten vasta muut..

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.