maanantai 23. marraskuuta 2015

Maanantain kello kuuden kahvi

siis aamulla, minä herään pirteänä ja päätän että tänään olen nukkumatta päikkäreitä. Mutta hyvät päätökseni valuvat kahvin mukana alas kurkusta jo kello puoli seitsemän. En herää ollenkaan, väsyttää niin vietävästi ja se lisääntyy sitä mukaa kun pitäisi kirjoittaa enemmän, laittaa sanoja peräkkäin, tiedättehän sen systeemin. Koulussa se jo opeteltiin, mutta joskus tuntuu ettei siellä opeteta mitä sanoja pitää laittaa peräkkäin. Missä on koulu jossa opetetaan runoilijalle upeita runoja tai kirjoittajalle mahtavia sensaatiomaisen bestsellereitä teoksia? Missä ne on, onko ne vain ulkomailla.

Taisin olla navetan takana kun jaettiin kirjoituslahjoja. Olen ollut siellä usein, huomaan.
Moni muukin lahja on jäänyt saamatta. Vai synnyinkö kenties siellä.

Raahaudun paikasta toiseen, on maanantai. Peilikuva on tänään synkkä, se on muisto menneestä halloweenistä. En uskalla mennä ulos, pelottelemaan ihmisiä. Hiivin hiljaa parvekkeelleni ja haistelen ison hattuni takaa ilmaa joka on raikas. Annan sen virrata syvälle sieluuni asti, alan yskimään. Meni liian syvälle. Ei siellä keuhkojen loppuosassa ole tilaa ihan kaikelle, siellä on jo mustaa tuhkaa.

Entä jos olenkin tänään tekopirteä ja tekopositiivinen ja tuon itseni esille usein ja ponnekkaasti. Kuinka ihanaa elämä onkaan ja kuinka minä olen niiiiiiiin onnellinen. Aah kun minulla on kaikki hyvin ja tsemiä vaan kanssaeläjille, kyllä te saatte osanne minun voimastani ja valostani. Valetta. Liika itsensä korostaminen kertoo huonosta itsetunnosta, tiedän mistä puhun, olenhan monen kustantajan päähänpotkima pässi. Suorastaan munaton veikko, sanovat monet ystäväni, ne jotka tuntevat minut läpikotaisin, siis ne kaverit jotka käyvät tilipäivänä kanssani paikallisessa ja muuten heitä ei näy. Ja ne lukuisat ystävät jotka tulevat kerran parissa kuussa itkemään oveni taakse kuinka kauheen kurjaa heillä on, tai soittelevat kännissä ja itkevät krokotiilin kyynelitä että minunkin korvani ovat märät.. usein saan kuulla olevani saamaton luuseri, outoa eikös, kun ensin ollaan niin ystävää että  ja halaillaan ja kehutaan...

......tai no sano Leo vaan, mä kuuntelen tomppaa......ja mä meen ostaan kahvia mukaan ja kiedon kaulaliinan kaulaan..mä olen tänään niiiiiin upee, mä olen muotitietoinen...tosi hyvänäköinen..kaiken takana on nainen!


2 kommenttia:

  1. Ensin kaksi tärkeintä: tekopirteä ei kannata olla ja toiseksi päikkäreitä ei voi jättää väliin, eihän muuten jaksa yöllä haahuilla ympäriinsä ja kirjoittaa. Yöllä kun on hiljaista ja ihmiset nukkuvat, niin sanatkin pääsevät vapaammin liikkumaan, silloin niitä saa paremmin kiinni. Järjestyksestä en mitään tiedä, mutta kokeilla kannattaa.

    Lahjakkuus taas on 90 prosenttia työtä ja 1 prosentti sitä lahjakkuutta. Näin ovat viisaat sanoneet. Siis sanoja metsästämään vaan, kyllä se siitä....Ja huomenna on jo tiistai, silloin kaikki alkaa rullata, pääsee maanantain tahmeudesta eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juska, työtä se on tämä kaikki..onneksi on näitä päiviä kun mikään ei luista saa huilata .)

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.