torstai 19. marraskuuta 2015

Katso peiliin Leo

mitä näenkään, uurteiset kasvot ja hymyttömän suun. Ei kai kukaan itselleen naura, ainakaan heti aamusta. Vaikka se paras aika olisikin. Se saa veren kiertämään muuallakin kuin niskassa ja oikoo jäykkää selkää kivasti. Otin riskin.

Minä uskaltauduin katsomaan. Jopas on runoilija komistunut näin ikää myöten, totesin. Kääntelin päätäni puolelta toiselle ja ihailin sivukuvaani toisen peilin avulla. Upea nenä, ja mitkä posket. Näkyvät puun takaa kyllä mukavasti. Pyöreyttä tullut sopiviin paikkoihin. Olen sopiva, ainakin näihin omiin vaatteisiini. En koskaan osta numeroa pienempiä vaan numeron isomman vaatteen, näin äiti opetti aikoinaan, kannattaa uskoa äitiä, hän on aina oikeessa, senkin hän opetti.

Opetti hän oikeastaan paljonkin, mutta miten onkin päässyt unohtumaan. Ihan kuin vahingossa kun on tullut muuta tärkeää mieleeni, kuten vaikka mopolla ajo ilman kypärää. Tai auton parkkeeraaminen invalidipaikalle. Aina sanotaan että muistia voi kehittää, mutta miten se toimii? Kun tuntuu että sen menettää jo heti kun laittaa kotioven kiinni.

Tänään päätän olla fiksu ja filmaattinen. Mukava kanssaihmisille. Ja hymyilen kaikille aurinkoisesti kunnes laitan kotioven kiinni, silloin ne unohtuvat, mokomat pikkuseikat. Ehkä jätän oven auki, auttaakohan se muistamaan.

Näkyykö kello ja onkos tukka hyvin, minä lähden joogaan. Itsestä kannattaa pitää huolta ettei ole ruma, kuten eräskin sanoi eräälle telkassa.Voi kun sä olet ruma. Arvaas mitä, mutta mä sentään käyn vessassa. Tajusitkos...

palataan kun saan ruotoni taas joogan jäljiltä suoraksi.

terveisin Leopold, eli Leo vaan.


1 kommentti:

  1. Monta viisautta Leon ajatuksissa, kuten tuo tarpeeksi suurien vaatteiden osto. Minulla kun tuntuu aina vaan olevan toiveena, että kun ostaa vähän pienemmän, että siihen sitten mahtuisi. Mutta ei se niin toimi, siellä ne kaapissa odottavat...
    Äidin neuvot tahtovat kieltämättä unohtua, eikä peilillekään tule hymyiltyä, naurusta puhumattakaan.
    Joogaan on tehnyt mieli, mutta pelkään etten pääse suoraksi sitten enää, toisaalta en pääse niin vääräksikään kuin siellä tarvittaisiin.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.