perjantai 20. marraskuuta 2015

Banaanikärpänen

ja minä,  mitä yhteistä.

Molemmat lentelevät suuntaan ja toiseen, pysähtyvät harvoin ja sitten liiskataan kun juuri löydät makoisan paikan. Olen pettynyt.

Vesimassat pyyhkivät värit mennessään ja minä kuihdun ajatuksiini. Olen tänään huomennut kuinka manu on tehnyt tehtävänsä ja  manu saa mennä. Onko se jo niin yleistä, ihmisten hyväksikäyttö aineellisella ja henkisellä puolella. Minä kuihdun tähän olemattomuuteeni. En olekaan enää tärkeä kelleen ja kun ongelmia on sitten tulevat rynnäköllä ovelleni koputtamaan. Voi silloin minä olen ihana, tärkeä ihminen. Kuinka ovatkaan voineet elää ilman minua.

Luonteeseeni kuuluu päättäväisyys. Se kun tulee ovella vastaan on turha koputella enää. Olen jo mennyt. Paitsi se kaikki maanittelu, ja tule nyt houkutus, olet ihana, paras kaveri ja ystävä houkutus voi kyllä kääntää mun pääni. Tuntea itsensä tärkeäksi.

Runoilijansielua kärventää tämä tyhjyys. Pettymys jonka antaa tulla olalle istumaan. Voisinhan minäkin olla itsekäs ja laittaa sen geenivirheen piikkiin. En olekaan tavoitettavissa enää, en olekaan se kiva tyyppi joka aina auttaa ja kuuntelee. En. Minulla on geenini väkäsessä ärhäkkä mutaatio ja kun liikaa potkitaan päähän se ärsyyntyy ja saa aikaan lukkiutumisen omaan antoisaan seuraani ja sanat pulppuavat voimalla valkoiselle arkille. Minä elän jälleen! Itselleni.!

Lööpeissä löysin syyn käytökselleni, geenivirhe. Älä tule enää pyytämään apua mä lähden stadiin. Mä ostan uuden kynän ja paperia ja suljen verhot, naapuri hotellin katto on jo valkoisena tyhjistä papereista. Mutta mä elän. Itselleni.!  

Ai niin, huomenna mä kirjoitan itsekkyydestä ja siitä kuinka se tarjoo kossua vissyllä, ei kun vissyä kossulla. Ai niin, enhän mä juo, ei suuri runoilja syyllisty juoppouteen, eikä masennukseen, eikä polta sikaria. Se kirjoittaa pubin hämärässä, sanoja peräkkäin joita kukaan ei lue.

terveisin Leopold, tai no sano Leo vaan.

(eh)


1 kommentti:

  1. Parasta olla itsekäs ja kirjoittaa vain itselleen. Mitä niistä muista, eivät ne kuitenkaan ymmärrä. Silloin muistavat tosiaan, kun apua tarvitaan, mutta taiteesta eivät ymmärrä mitään.
    Ahaa, geenivirhe, kiitos tuo selittää paljon täälläkin päässä.

    Mainiota tajunnanvirtaa, oli kiva lukea!!!

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.