maanantai 21. syyskuuta 2015

Sanoja ei paljon muuta


1/2 sivu


Koukkusormet ja keveä mieli 


Säpsähdän hereille,voisin melkein pissata housuuni, mutta kastelin jo sänkyni kun kurkottelin ottamaan pissapuolloani metallikehikosta sänkyni laidalta. Eikä minua juuri nyt pissata. Ei kai sentään koko aikaa, näin kuivaa miestä. Pelästyin hoitajan aavemaista hiipimistä yöllä tai aamuhan jo on. En ole varma kuulinko huomentakaan toivotettavan, ehkä kuuloni on jo niin heikentynyt tai sitten yöhoitaja jo väsynyt ettei muistanut sitä sanoa. Onko sillä niin väliäkään, olen tässä ellei kuolema korjaa, vielä seuraavanakin aamuna kello kuusi. Epäilen se olevan kuusi, sillä ei minua muuten nostettaisi vielä istumaan aamupalaa odottamaan, se tulee puolikahdekasan aikoihin. Sen tiedän siitä kun jotkut hoitajat sanovat työssä ollessaan kellon ajan. Kuten huomenta, kello jo kuusi ja herätyksen aika tai kello jo puolikahdeksan aamupalan aika.Kerkiän hyvin vielä tuumailemaan aamun ajatuksiani, hiljaisuudessa. Ei kukaan koputa tai kysy saako tulla, tänne tullaan säännöllisesti, öisinkin kahden tunnin välein, nuku siinä sitten ja joku vielä ihmettelee miksei vanhukset nuku. Sitä tullaan kylmillä käsillä kääntämään ja vääntämään, kuivitellaan kuin lasta konsanaan,vain juotava puuttuu, sitä ei öisin saa. Muistan vielä hämärästi kun olin omassa kodissani, kukaan ei tullut luvatta kotiini, paitsi tornado. 

Kaikki kuvittelevat etten ymmärrä mitään koska en osaa enää puhua, saakeli että se pistää vihaksi. Ottaisivat minut pois tästä metellikehikosta ja veisivät vaikka uimaan, onhan kesä eikös silloin uida. Omassa pissassa siinä uin päivästä toiseen. Edellisenä yönä pääsin uimaan kun pissapulloni kaatui kun pelästyin naapurisängyn miehen huutoa, se karjui pois alta, ampu tulee, sarjatulta perkele nyt on kovat piipussa, ratatata ratatata ja sammui siihen. Ehkä unilääke alkoi vaikuttamaan tai sen takia näki noita painajaisia. Eli reppana vielä sodassa.Toivoisin hänellekin jo armahdusta. Mutta minä olin hereillä. Päivällä se huutaa nyt tulee kuolema kun valkotakkiset juoksevat edestakaisin, se kuvittelee hoitajia ja lääkäreitä ryssiksi. Ollaan oltu jo vuosia samassa huoneessa. Alkuun se sentään puhui jotakin, paljon vaikeita sanoja joista en saanut selvää. Mutta nykyään se on ihan omissa maailmoissaan. Ehkä se onparempi niin,ei tämä elämä ole niin ruusuista enää. Ennen se oli sentään elämää. 

Olisi kiva jutella jonkun kanssa,vaihtaa kuulumisia ja kinastella päivän tapahtumista. Jos suuni liikkuisi siis. Tai voisin kuunnella muiden kinoja. Tai kuunnella radiota, mutta ei minulla ole sitä. Enkä osaa sitä enää pyytää, eikä kelleen tule sellainen mieleen. Ehkä he eivät kuuntele radiota kotonaan, eivätkä lue lehtiäkään. Tämä on nyt minun kotini, vaikka laitos onkin.Asun täällä kunnes sopimus sanotaan irti. 

Käteni ovat jo niin koukussa samoin sormeni etteivät ne taivu kuin johonkin isoon kuten tuo pissapulloni kaula on. Soittokello on unelmia varten, se roikkuu tuossa sänkyni laidassa kiinni ja irvailee, soita soita hahaa muttet osaa. Voi kun saisinkin lukea sanomalehden kannesta kanteen ja kirota kun kaikki kallistuu. Nykyään kallistuu vain sänkyni alas ja ylös. Ja kusipulloni sänkyyni. Märkiä unia niitä oli nuoruudessa ja näköjään vanhuudessa myös. Kivaa.
Hoitaja juoksee kilpaa kellon kanssa se katsoi minua kerran, hengitin vielä joten sen oli reagoitava, hiukan pehmeni silmien kova ilme kun näki että vesi valui silmistäni, ärsyyntyivät loisteputkista näin pimeän yön jälkeen, valo singahti silmille kuin ohjus, kuvitteletko sinä että minä itken, en todellakaan itke, miksi itkisin, minullahan on kaikki helvetin hyvin. 


Aamupalan aika. Olen jo istunut tovin, takamukseni on puutunut ja odottanut että saisin aamupalani Mielenkiinnolla odotan mitä tänään on tarjolla, kenties saan kuumaa maitokahvia, muutaman tuoreen sämpylän, juustolla ja herkullisella keittokinkkulla siitä sitten tykkään ja lasi tuoremehua
on myös ehdoton virkistävä juoma näin aamuisin. Mutta kotona oli erilailla. Nyt saan maitoa nokkamukissa, eivät ole sitä vielä lämmittäneet sentään. Ja hiukan puuroa, en sitä montaa lusikallista tarvise enää, en liiku missään, tänään se on vaaleaa, maku ei kerro onko se ohraa vai kauraa, mutta puuroa nyt ainakin. Leipää en ole saanut aikoihin, johtunee varmaan siitä että tekohampaani eivät ole suussani vaan lasissa pöydälläni. Enkä ole varma osaanko purra enää mitään ja jos ei osaa, voi tukehtua. Sitä nyt viimeksi haluan. Odottamani aamupala sylissä eikä seuraava tule kuin huomenna. Voi kuinka minä kaipaan kahvia aamupalla. Pelottaa ajatellakin mitä on lounaalla. 

Pitäisi syödä pian että pääsee suihkuun. Tänään on suihkupäivä ei se joka päivä ole. Nyt on minun vuoroni ja samalla saan tämän täyttävän lastin pois minusta, oli se ilo kun sai istua omassa vessassaan ja haista rauhassa. Nyt saan pehmikettä aamuin illoin ja toivoa sopii että suoli toimii, mutta se haju on kamalaa, häpeän sitä. Mutta en voi sille mitään, en voi itse kävellä vessaan, en voi ulostaa kun haluan.Kaikki on toisten tehtävissä. Saan enää ajatella rauhassa, onko se elämää, kysyn vaan. 

Klikkaa lisätietoja, tarina jatkuu!

2/2

Makaan päivästä toiseen tässä sängyssäni ohuella patjalla joka on sitten kova. Pääsen toki välillä istumaan käytävälle tai katselemaan ikkunasta ulos, naapuritalon kattoja. Patja hiostaa muovin takia mutta puuvillainen nostolakana on kiva iholla, paitsi kun sen reuna painaa selkääni. En kykene itseäni rasvaamaan eikä hoitajilla ole siihen aikaa joka päivä. Kun nenää kutiaa eikä saa raavittua silloin toivon että olisin jo kuollut. Pelottaa ne hetket kun kutiaa, tai jokin paikka puutuu, enkä saa itseäni siirrettyä mihinkään, en raavittua mistään, entä jos nenä on tukossa enkä saa henkeä tukehdun limaan jota nousee enkä saa yskittyä. Pelottaa nämä hetket.En kiinnittänyt näihin mitään huomiota kun ne vielä kykenin tekemään, nyt ajatukseni ovat näissä tilanteissa, ne täyttävät ajatukseni, miten selviän huomiseen. 

Odotan että maallinen pieni kuihtunut ruumiini jo saisi rauhan, mutta ei vielä. Se raahataan tänään suihkuun, hyvä että edes kerran viikossa. Helkatin kylmä siellä suihkuhuoneessa, istun siinä alasti ja odotan että vesi lämpenee, kun saan roppani lämpimäksi se hana suljetaan ja aletaan kuivamaan ja puetaan taas uudet karheat vaatteet päälle, tällä kertaa väriltään harmaat. Eilen oli siniset. Eilen vain pyyhittiin suuremmat hiet iholta pois ja vaihdettiin kuivaa alustaa sänkyyn. Tyynykin käännettiin toisinpäin. Peittoa hiukan tuuleteltiin, se tuntui hyvälle sen jälkeen, ilmavaa. Mutta ikkunaa ei avattu, kaipasin raikasta ilmaa. Täällä on koneellinen ilmastointi. En muista miltä raikas ilma tuoksuu, miten kesä hellii ihoa lämmöllään tai miten valkoista lumi on. Minä näen valkoiset seinät joka päivä ja ikkunasta puiden latvoja. Usein verhot on edessä kun huonetoveri pelkää valoa, se on mieluumin poterossaan suojassa muilta tykittäjiltä. 

Vierailuaika. Minäkin tässä odotan innoissani jos joku tulisi ja rikkoisi tämän saman ankean elämäni edes viideksi minuutiksi. Toisi kevään, kesän, terveisiä kissoilta, koirilta ja pullan tuoksua tai vaikka eilisen lehden jota en kykene lukemaan, mutta sen voi jättää pöydänkulmalle ja sanoa että siinä sulle lehti lue se kun jaksat.Minä luen kyllä, mielessäni paljonkin. Haen erilaisia sanoja seinien pinnoista, yöpöydän väristä tai käsienpesualtaan desinfektiopullon korkista, varjoista jotka leikkivät verhojen poimuissa. Kuuntelen ihmisten ääniä käytäviltä, mutta kukaan ei avaa minun oveani. Missäs minun kaikki kaverit ja ystävät sukulaiset ovat. Kiire tietenkin, se on nykyään kaikilla. Minulla ei ole enää kiire, minulla on aikaa, liikaa aikaa. En tiedä koska kyllästyn katsomaan kattoa. 

Päivällinen oli ja meni. Sain keittoa. Uskon sen olleen lihakeittoa ilman lihaa. Se oli sopivasti muussattua että sain sen nieltyä ilman ongelmia, hoitaja sen minulle antoi lusikalla rivakasti ettei kylmene kokonaan kun se oli jo viileää. Ei polta suuta, meitä ajatellaan koko ajan. Meistä pidetään hyvää huolta. Päättäjät haluavat supistaa palkoissa no kyllä tämäkin laitos ottaa siihen osaa, supistamalla henkilökunnasta. Ei tänne kukaan töihin halua, kotona tienaa enemmän. Ja saavat rahaakin tekemättä mitään. Voi kuinka minä olisin iloinen jos vielä pääsisin ulos, saisin tehdä töitä, saisin ostaa itselleni pullon hyvää konjakkia. Nykyään ei saa mitään ilmaiseksi eikä edes rahalla, voisivat ottaa pullon rahan tililtäni mutta ehkä siellä ei ole kun nämä kuukausimaksut ovat jo suuret. Pieni ryyppy olisi nyt poikaa. Saunakalja suikun jälkeen. 


Iltapala, reipas iltahoitaja huikkaa ovelta tässä tulee teetä ja lämmintä kättä lisään minä.
Inhoan teetä, mutta olen oppinut sitä juomaan, kun muuta ei saa. Pakotettuna sitä juon ja kuvittelen itseni kahvikupin äärelle hämyiseen tavernaan jossa tuoreen kahvin aromit ovat ikuisia.

Joko se päivä meni. Nyt valmistaudutaan nukkumaan. Lääkettä suuhun ja kulaus vettä. Onko tyyny hyvin ja kelloa ei näy mutta minä uskon että vielä tämänkin yön selätän, mietin mitä kivaa minulle tapahtuikaan päivällä suihkureissulla, suolentoiminnasta riittää aina mietittävää sekä tarjottavista aterioista, ala carte sitä tämä on ja elämäni kuin saippuaoopperaa. Klamouria ja kiihkoa unohtamatta, voi pojat mikä meno.
Hyvää yötä, uskotko kun kerron että näen unta hemaisevista pimuista, ne on lottia jotka toi naapurini toi vierailulle viime yönäkin, se huusi lotta perkele ampu tulee....






2 kommenttia:

  1. Niin aitoa, niin surullista, mutta vielä hiven positiivisuutta... Tämä on paras tarinasi, mitä olen lukenut. Elämänmakuinen ja koetun, nähdyn, tuntuinen. Tällaisia ajatuksia voi kuvitella olevan vanhalla miehellä, joka ei enää pysty puhumaan. Onneksi ajatukset ovat vielä sallittuja ja omiakin.

    Minulla on tarkoitus kerätä runojani kokoelmaksi asti. Ne ovat nyt niin hajallaan joka puolella, että kerään niitä harjoitusblogiini ensin. Kunhan saan samaan paikkaan voin alkaa ryhmitellä ja toivottavasti uusiakin syntyy. Nämä mitkä nyt olen kirjoittanut olet lukenut aikaisemmin, mutta ehkä jaksat lukea toisenkin kerran :-)
    http://juulinunelmat.blogspot.com
    Koska tämä on harjoitusblogini, pidän sen erillään. Poistin sieltä alusta aikaisempia kokeilujani ja nyt laitan sinne toistaiseksi vain runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna. Kävin lukemassa runojasi ja tulen toistekin!

      Poista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.